Tunnisteet

lauantai 28. huhtikuuta 2012

4. osa matkamuisteloita: Turkissa 31.3. - 14.4.2012




Turkkilainen ilta

Meidän matkamme oli melkein koko ajan omatoimista, mutta turkkilaiseen iltaan oman hotellimme allasbaariin ilmoittauduimme.

Baariin oli katettu pitkä seisova pöytä ja siinä oli aivan ihania monia salaatteja ja ruokia ja pöydät oli sijoitettu kauniisti baariin ja altaan vierustoille siten, että näimme illan ohjelmat.
Tänne minäkin pukeuduin hienosti, se kilmalteleva, punakukkainen hame, josta kerran oli arvuuttelua ja kimalteleva toppi ja jakku ja kengätkin tanssikengät, vaikka oli ne rakkulat varpaissa, mutta kun ei tarvinnut kävellä pitkiä matkoja:D

Meidän pöytämme oli altaan resepsuunin puolella, siihen mahtui isommat pöydät ja altaan toisella puolella oli kaksi kahden hengen pöytiä. Toisessa istui yksinään vanhempi, isokokoinen nainen.

Tarjoilijapoika kävi häneltä kysymässä, jos hän olisi tuonut ruoat, mutta tämä nainen halusi itse lähteä hakemaan.
Seurasin kun hän lähti kävelemään altaan reunaa, jossa oli kapeahko väli toisiin pöytiin ja kulmassa hän astui toisella jalallaan veteen ja putosi altaaseen, jossa siis oli aika kylmää vettä.

Vetten päällä kävely ei siellä siis onnistunut.

Siinä tuli tarjoilijapojille hätä, miten saavat vedettyä ylös isokokoista naista, paljon isompi kuin minä, vaikka minäki oon iso. 
Neljä miestä sai vaivoin vedettyä hänet reunalle, mutta ilmeisesti terävä reuna teki kipeää, kun hän ei pystynyt kävelemään, vaan jäi istumaan. 
Siihen hänelle tuotiin huopa lämmikkeeksi ambulanssia odotellessa. Ambulanssin henkilöt laittoivat jalkaan lastan ja niskaan niskatuen ja nostivat baareille. 
Onneksi siinä ei kuitenkaan käynyt pahemmin ja seuraavana päivänä oli jo takaisin hotellilla.
Näin railakas oli turkkilaisen iltamme alku.

Syötyämme alkoi ohjelma, jossa oli muppetshowta, napatanssia, ym. turkkilaista perinnetanssiesitystä.
Yleisöstä hakivat mukaan myös vapaaehtoisia tanssijoita ja meidän pöydästämme pyysivät aina tätä Ilonaa ja kerran mun kaveria, eivätkä he lähteneet, mutta mua ”vanahaa” eivät kertaakaan kysyneet, niin en sitten lähtenyt lainkaan mukaan, vaikka olisin voinut tietysti mennä ja olisin halunnutkin, mutta taisin hiukan loukkaantua, kun minut sivuutettiin.

Sitten oli niitä arpajaisia, joilla houkuteltiin johonkin liikkeeseen ja kun sinne saivat, niin puolivängällä myydään. Tiesin tämän entuudestaan, kun oli kerran vastaavanlainen nahkatakkiesittely ja sielloin kans myytiin puolivängällä, jos meni hakemaan voittoaan liikkeestä.

Ilona voitti yhden arvoista ja seuraavana päivänä noutivat autolla (mekin lähdimme kaveriksi) kultasepänliikkeeseen. Ilona ja minä ostimme pienet korvikset ja kaikki saimme lahjaksi pienen onnea tuovan silmän kaulaketjuun liitettäväksi. 
Kaverille yrittivät myydä myös kaulaketjua, mutta hän oli jämynä, eikä ostanut:D

Turkkilaisesta illasta ei tullut otettua kuvia lainkaan, joten tämä tarina on nyt näin lyhyt ja kello on niin paljon, etten jaksa vielä muista retkistä kirjoittaa, sillä meillä on ollut iso puushouwi pari päivää, enkä ole ehtinyt tietsikan ääreen.

Laitan yhden kuvan, jota voitte arvailla, mikä se on, se liittyy kuitenkin seuraavaan osioon.



Vastailen huomenissa (tai ylihuomenna) siihen samakasassa esitettyynkin kuva-arvoitukseen, kun en oo siihenkään ehtiny vastata, mutta puita on nyt melkein kaheksi vuojeksi tehty:D
Kello on puoli kaksi yöllä, meen nyt kultsun viereen, hän vetelee hirsiä, puutyötähän sekin on,hih.

Kauniita unosia teitillekin ja railakasta Vappua!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

3. osa matkamuisteloita: Turkissa 31.3.-14.4.2012

Kale-kukkula

Netistä lainattua esitietoa Kale-kukkulasta:
”Kale — kukkula ja Linnoitus
Kale kukkula ja Linnoitus. Keskiaikainen linnoitus, joka sijaitsee korkealla, kivisellä niemimaalla Alanyan kaupungin yläpuolella 250 metriä merenpinnan yläpuolella. Kale on ehdoton vierailukohde mahtavine näköaloineen. Kukkulaa on myös kaunis katsella niin päivällä kuin iltavalistuksellakin vaikkapa omalta parvekkeelta.. ”



Merhaba! - Hei!

Nämä matkakertomukseni eivät välttämättä mene ihan oikeassa järjestyksessä päivittäin, mutta luulen ettei se haittaa.

Kale-kukkulan retken valitsimme päivälle, jolloin oli pilvipoutaa, ei siis auringon pitänyt porottaa liikaa, mutta taisi se kuitenkin paistaa koko sen matkan.

Kale-kukkulan huipulle on tietä pitkin 3,5 km. 
Aluksi hyppäsimme lähimmältä dolmus-pysäkiltä nro 1:een, jolla pääsimme keskustaan ja pysäkille, josta nelosella jatkoimme matkaa kukkulan huipulle. 

Siellä huipulla on Linnoitus, johon olisi ollut sisäänpääsymaksu, mutta meitä ei nyt kiinnostanut mennä sinne katselemaan niitä kivisiä rakennelmia, kun niitä oli pitkin matkaa alaspäinkin.
Minä en uskaltanut kiipeillä
Ilona ja kaverini kielekkeellä

Kaikenlaisia muureja ja taloja
Olen joskus käynyt siellä sisälläkin, mutta nyt lähdimme patikoimaan pikkuhiljaa alaspäin kuvaten jyrkkiä maisemia, kukkia, taloja ja merta ja Alanyan kaupunkia.

Kaupunkia ja satamaa kuvasimme aina välillä, jotta huomaisi, että olimme aika korkealla.

Onneksi olin löytänyt hyvät sandaalit ja olin suojannut laastareilla hyvin rakkulat varpaissa. Muutenkin mun sökö poloveni kesti suhteellisen hyvin, kun emme kävelleet kauhiaa vauhtia, vaan nautimme luonnosta. 

pieniä myyntikojuja
Linnoituksia
 Matkaa meille kertyi kolmisen kilometriä, kun hyppäsimme taksin kyytiin, jokavei edullisesti Alanyan keskustaan, josta dolmuksella loput matkaa.

Linnoituksien välistä näkyi kaupunki
Välillä kävimme juomassa kahvilassa kahvit ja syömässä yhdet lämpimät voileivät. Näitä pieniä mukavia kahviloita oli useita matkan varrella. 
Daamit odottelee kahvia ja lämpimiä voileipiä

Kahvila oli monessa tasossa

Kahvilan kukkapenkki

















Pieniä ravintoloita ylhäältä katsottuna


Eräästäkin antoivat käyntikortin ja sanoivat että jos soitamme sinne, niin he hakevat hotellilta. 

Ei taida Suomessa olla sellaista palvelua.
Heikin baaristakin oli kotiinkuljetus ja hakukin, jos olisi soittanut. Ne keräsivät auton täyteen asiakkaita ja kuljettivat ilmaiseksi kotiin. Topin baarissa samanlainen käytäntö, Sepon baaristakin olisivat vieneet, mutta kun se oli niin lähellä, ettei tarvinnut.

Pikkuhiljaa alaspäin tallustelua

Ne keltaiset kukat, mä ja ilona










Siis vielä Kalen retkestä, kuvat kertokoot lisää, oli mahtavaa kävellä alaspäin ja nähdä upeat maisemat. Välillä oli penkkejä, jossa voi levähtää.


Kale-kukkula on suosittu rakastavaisten paikkanakin, pitävät siellä häitä ja nytkin nähtiin muutamia nuoria rakastuneita istuskelemassa.

Viehättävä pesupaikka matkan varrella

Ihastuttava penkki, laivanmuotoinen

ne syreenit, ah


Kasvillisuudesta, appelsiini- ja sitruunapuut olivat hedelmissään ja nuo keltaiset puut kukkivat täydesti, upeita kukkia muitakin mm. vehka, liljoja, pelargonioita, kaktuksia, ym. ym. en tiedä kaikkien kukkien nimiä, mitä siellä oli. 

Onko tämä joku kaktus vai mikä?

Olisiko kirsikkapuu?

Joku vehkalaji?


Yhdessä pienessä ”koti-butiikissa” maalailtiin jotain isohkoja palloja (aivan kuin kookospähkinä tai mikähän hedelmä se lieneekään, n.10-20 sm halkaisija, roikkuivat puusta). Niistä palloista tehtiin koriste-esineitä myyntiin. 
Näitten kuvaa ei saatu onnistumaan, mutta hattukaupasta on kuva, olisiko siellä Maxille uutta hattua?

Hattukauppa ja vähän muutakin

Talo ja appelsiinipuita

Talot oli jyrkänteillä
Ihmettelen jatkuvasti, miten siellä tuntureissa ja korkeilla, kivisillä, jylhissä ja karuilla maisemissa ihmisillä on taloja ja pieni pläntti maata, mutta niin ne vain siellä asustelevat.

Maatakin sen verran kallioiden välissä, että pientä viljelystä saattoivat harrastaa. 

Pihamiljöötä, patsaita:D

Kukko, kanojakin oli, ei ehtineet kuvaan

Hevonen. Aasista ei tullutkaan kuvaa, tai sitten se oli toisella retkellä, tuntureilla

Pieni hautausmaa

Pihalla saattoi olla yksi lehmä, kanoja kera kukon, kissa ja koirakin ja appesiinipuita pari ja ehkä sitruunapuukin. 

Alaspäin vaan, jalan kuitenkin, ei siis noissa autoissa

Kaupunki ja punainen tornikin jo näkyy

Komeat on maisemat ja taloja korkealla, huh

Komea risteilijä oli päivisin satamassa

Siinä sitä patikoidaan, minä kameran takana

Veneitä katsottuna ylhäältä

On jyrkkää, on on

Kahdet portaat ei minnekään.




























Banaanipuita en muista Kale-kukkulan asukkailla nähneeni, mutta toisilla retkillä näin kyllä niitäkin. 

Yhden hevosen ja aasinkin havaitsin tienvarsipihoilla.

Kale matkalla otimme paljon kuvia, niistä koostuu matkakertomukseni parhaiten.

Upeita rakennuksia

Ontto puu
Komeita oli rakennukjset

Edelleen upeita rakennuksia

tietä pitkin alaspäin

Kerrosrakentamista maastoon



Norsupatsas

Lähestymme kaupunkia

Onkaloita ja muureja

Kiva näkymä

Salaperäisiä onkaloita

Tie kulki läpi kallion

Voi näitä muureja

Tien varrella hauska vesijohto ja pesuallas

Tuollahan me tytöt tallustelemme

Kohta päästiin kaupungin kupeeseen
Oli todella ihana päivä ja uni maittoi seuraavana yönä. 

Käytiin illalla ottamassa pienet vielä siinä Sepon baarissa, mutta siellä oli yksi mies, joka toljotti koko ajan jalkapalloa, kyllästyimme odottamaan, että aloittaisivat karaoken ja tilasimme laskun yhden juoman jälkeen.

Silloin tarjoilijat jo hätääntyivät ja sanoivat herralle, että nyt alkaisi karaoke, hän tilasi myös laskun, joka tuli vahingossa meille ja oli paljon pienempi, kuin meidän, mutta lauloimme yhden laulun, emmekä jääneet. 
Olisivat saaneet meistä paremmat asiakkaat, mutta n. tunnin odotuksen jälkeen ei enää kiinnostanut. 
Karaokevetäjäkin oli niin tympäytyneen näköinen, kun ei voinut laulattaa porukkaa.

Kiva jos jaksoit tänne asti.

Lyi geceler, Hyvää yötä