Tunnisteet

perjantai 20. tammikuuta 2012

Lintukoto

On lunta tulvillaan, hienoinen tuulenvire puiden latvoissa.
Seuraan ikkunastani lintupuuni elämää. Siellä on vilskettä ja vilinää.
Puu sijaitsee suojaisessa paikassa, kuusiaidan keskellä.

Monenlaisia lintuja pyrähtelee, laulaen, tanssien, ilakoiden, ihan kuin mekin täällä nettiympäristössä (kasassakin).
On erikokoisia, värikkäitä ja harmaita, pulleita ja hoikkia, pieniä ja isompia talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia, töyhtötiaisia, punatulkkuja, varpusia ym. lintuja.
Päivän pidetessä ja kevään edetessä on hauska tarkkailla muuttolintujen paluuta.

Linnut pyrähtelevät talipalloissa kilpaa, joskus samassa on kaksi, useimmiten toinen lentää pois kun toinen tulee. Olen tehnyt linnuille puuhun kodan ja toisen katollisen ”kodin” ja kaverini teki vielä muovisangosta kolmannen ruokintapisteen, jotta olisi mahdollisimman monelle linnulle vaihtoehtoja.  Auringonkukan siemenet on saanut kyytiä.
Jouluksi laitettiin kuusiaitaan valoja tuikkimaan kuin tähtitaivaalla konsanaan (kts. edellisen kirjoituksen kuvat), on linnuilla kodikasta.

On ollut hauska seurata lintukodon yhteisöä. Kun minulla oli kissa, joka joskus hiljakseen vaani myös näitä lintuja, oli kiva huomata, miten yhteisö varoitteli toisiaan uhkaavasta vaarasta.
Kissaa ei enää ole, mutta maalla kun olen, niin joskus naapureitten kissoja näkee, harvemmin kuitenkin.

Joskus lintukotoon eksyy isompiakin lintuja, kuten harakka, mustarastas, käpytikka, närhi, myös metsähiiriäkin oli viime keväänä maahan pudonneita siemeniä napostelemassa, tänä talvena en ole niitä nähnyt.

Isommat linnut nokkivat mieluiten talipalloja, jotka hupenevatkin nopsaan ja pieniä lintuja ei silloin  juurikaan näe yhteisessä puussa. Harakka on komea iso lintu, mutta pelkää ihmisiä, jotka lähistöllä liikkuvat, sieppaavat varkaiten talipallon ja vievät sen kauemmas puusta, ovat ovelia, kun saavat sen irti, ihmettelen joskus niiden taitoa.
Arkoja ovat myös toiset isot linnut, kun menen pihalle, niin kaikkoavat oitis, mutta pikkulinnut uskaltavat jäädä.

Tuosta on tullutkin mieleen myös me ihmiset, ettei se ulkonäkö ja koko aina ole suhteessa rohkeuteen ja viisauteen, ei edes kauneuteen.

Olen useasti verrannut lintuja ihmisiin, niinhän moni muukin. Linnuilla on käyttäytymisessä paljon samoja piirteitä kuin ihmisillä.

Useasti  ajatellaan, että rakkaat edesmenneet ystävät ja läheiset ovat lintujen muodossa ja käyvät tervehtimässä meitä, kuten kauniissa joululaulussa Varpunen Jouluaamunakin lauletaan.

Itse laulan myös rakkailleni katsellen ikkunasta ulos lintuja, mm. äitienpäivänä, isäinpäivänä, edesmenneen mieheni syntymäpäivänä, kummipojalleni ym. Se tuo jonkinlaista lohtua ja rauhaa myös itselle.

Talvella ei luonnossa ulkona kuki muut kuin jääkukat, minulla tuoksuu sisällä huumaavasti edelleen tuoksuköynnös, kaunis kukka ja  lintujen eloa on hauska seurata.

Nautinnollisia talven iloja kevättä kohden kulkiessa.

Nää kuvat heittelehtii mihin sattuu, niinkuin noi linnutkin pyrähtellee, eivätkä millään osu kännykän linssiin:DDD
 


Tässä tämä upea Tuoksuköynnös, 2 tällaista kukkaterttua.
  
Viime keväänä tai kesänä otettu kuva.

torstai 12. tammikuuta 2012

2011-2012 lätinää

video


Vuosi 2011 meni, mitä siitä jäi kätteen tai oikiammin päänuppiin?

Palijon, palijon hyviä, ihania muistoja, vähemmän epämiellyttäviä, niitäkin saatto jokunen olla mukana, mutta höperöhön minä olisin, jos niitä alakasin muistelleen.
Höperö en oo vielä hirveen palijua, mutta sillälailla pikkusen on ihan kiva olla, sen verran vaan, että toiset pääsee virnuilemmaa, hih, niinku yx toinen täällä netissä nauraa.

Mitä siis haluan muistaa, muistella, yks toinen vetäisi mun yhen aiheen nimen, joten en siitä ny sitte ainakaa vielä kraapusta, ei se mittää, hää kirijotti palijon hauskemmin ko minä oisin konsanaan kirijottanu:D

Nonnii, josko ihan lyhyesti, viime vuosi oli minulla etsikkovuosi, eikö se muuten oo aina?
Olinhan eellisenä vuonna tavannu ihanan miehen tai oikiammin hän bongasi minut, jee jee ja nyt taivallettiin yhessä kokonainen viime vuosi ja suhe on vaan syventyny ja suku laajentunu, sekin on hieno ja ihana asia.
Kummankin lapset perheineen tykkää meistä ja me heistä, mitäpä muuta elämältä voi ennää toivua, kuin kiittää siitä mitä on saanu.

Kasvattamani kukat loistivat niin viime vuonna kuin näköjään tänäki vuonna, vaikken tee niille palijo mittää, mutta kai ne vaistuaa suotuisan ja lämpimän ilimapiirin.
Olen aiemmin kuvannut tänne loistavia kukkasiani, kuten Tuoksuva lehtikaktus (jota useat sanoo virheellisesti yönkuningattareksi), Posliinikukka, Kiinanruusu, Amatsonin lilja, Joulukaktus ja nyt, tämän vuoden ensimmäinen upea kukka; Tuoksuköynnös, avaa nuppujaan, siitä kuva.

Sää on myös sitte semmone mukava aihe, että siitä riittää puhumista. Oottako koskaan kuullu semmosesta aiheesta?

Jouluaha ootti yks ja toine, että tulleeko siitä valakia vai ihan musta.

Minäki sain kerran tehtyä kommeita jäälyhtyjä , oliko se sitte marraskuun puolella vai joulukuun, ei sillä nii väliä, mutta arvaatte varmaan, ettei niitä jouluna ennää ollu.

Sää oli kyllä erikoine, jouluaattona oli hiven valakosta, mutta ei palijua, joulupäivän sää oli muistaakseni ihan ok, mutta Tapanina alako riehuun, sähköt oli poikki 6 tuntia, mutta eihän meillä hättää ollu, ku oli uuni, takka ja sauna puilla lämmitettäviä, vaikka muuten onki sähkölämmitys.

Muutenki oon tottunu alakeellisseen elämään, oonhan nuorena palijon vaellellu erämaissa, asunu autiotuvilla ja teltoissa, metsästäny ja kalastanu, vaikka sanon alkeellista, niin silti hyvin rikasta elämää.

Tapanin myrsky oli ja meni, useat kärsivät sen tuhoista ja sähköttömyyvestä kauan.

Tuli toinenkin myrsky, mun pojan nimelle omistettu, se oli vähän pienempi, mutta merivesi kohosi ainakin täällä päin, muistaakseni 1,5 m.
Käytiin tuossa meidän omalla rannalla katsomassa ja kuvaamassa ja otinpa videonkin. Tuo polku rantaan oli veen vallassa, eikä mittää kesän veroista rantaa näkynyt. Eipä teheny mieli uimaan:D

Tammikuun alakuun satoi tänne lumetkin ja tuli nuoskakeli, tehtiin lumilyhtyjä ja  iso lumiukko, arvaatte varmaan, ettei niitäkään illalla ennää ollu ku tuli vesisatteet. Muistan kyllä nuoruuvestaniki yhen tammikuun, ku oli lauhaa ja vettä palijon Oulu- Hailuodon jäätiellä. Hailuotoon menevä pikkubussi (silloin ei ollut vielä lauttaliikennettä) oli jäänyt railoon kiinni, mutta porukka tilasi taksin ja muaha pelotti ku kolome metriä korkeat vesivallit ryöppysi auton sivuilla, kun ajaja huristi. Oli aika orpo olo, ku ei tiennyt millon saaresta pääsee pois, kun tuli ajokielto jäätiehen. Voi niitä aikoja....

Tammikuu eteni ja tuli lumisatteet, ihanaa, kaunista ja kivaa, ettei liikaa lunta (toistaiseksi ja toivottavasti). Lumityötkin sujuu kahden rattoisasti ja kun ei ole raskasta lunta, vaan sellaista kivaa hötyä. Sain tehtyä uusia jäälyhtyjäkin, kun oli sopivasti pakkasta (kuva).
Nyt on ulkovalotki, ne jouluset, tosi kauniita lumipeitteisillä oksistoilla, linnutki tykkää, ku on valot:D (kuvia).

Laulujakkaa emme oo unohtanu, vaikka ennen joulua mulla oli ääni pois ja sain antibiootin poskiontelotulehdukseen, se oli yksi pieni harmi, mutta ei onneksi pahempi. Nyt vieläki joskus hiukan köhhäyttää, mutta oon silti päässy harijottelleen ens viikonlopun koitosta varten laulukilipailujen finaaliin Härmän kuntokeskukseen. Tulleepa taas kesä mieleen, ku perhoset herräävät vattanpohojassa.
Oon aika epeli, ku sain kaveriniki houkuteltua kisaan mukaan ja myös hän pääsi finaaliin, ei millään meinannu osallistua.

Tiijän, että siellä on hirviästi (n. 90 laulajaa) tosi hyviä, ammattilaisiaki mukana, nii että ei oo mittää suuria kuvitelmia, ei tartte säikähtää, mutta palijon on tuttuja, ystäviä ja mukavia, samanhenkisiä ihimisiä ympäri Suomen, joten uskon, että hauskaa tullee olemaan.
Nii ja koskaanha ei tiijä ko on perjantai 13. pvä ja monille se on epäonnenpäivä, mutta mullepa aina o ollu onnekas päivä, joskus kylläkin vain muuten merkittävä päivä, luotan siihen, onhan mulla vähän taipumusta uskoa yliluonnollisuuksiin ( niin Mustis, et oo ainua), hih.

Kävimme laulamassa myös kauneimmat joululaulut paikalliskirkossamme, joka oli ääriään myöten täynnä ja sitten muutaman kerran karaoketansseissa. Kalajoella oli taas parikin kertaa se ihana, kiva nuorehko mieshenkilö vetämässä karaokea ja hän haastoi yleisöä tanssimaan kanssaan ripaskaa, ku lauloin Juliskan, mutta ei ollut hänen peittoajaa. Toisella kertaa lauloimme yhdessä ”Levottomat” ja mun kaveri sanoi, että purkkiin vaan, siis levyttämmään, meni kuulemma niin hyvin. Myös yleisöstä sain hyvää palautetta, ette arvaakkaa, millaisen hyvän olon se sai aikaan, tuli nöyrä mieli ja vähän arkaillen otin vastaan, kun tiedän, että olen vain seiskan laulaja.

Tulipa pitkä raapustus, tahallaan tein, tämä on testi, kuka jaksaa lukea loppuun, hahhaa. Asiaahan täsä ei oo mittään, kuhan aikani kuluksi lätisen. Ois mulla kyllä parempaaki tekemistä, mutta mitä siitä, oon eläkkeellä ja nyt huvitti tämä, kohta maistuu toinen hommeli.

Elämä maistuu elämältä, toivottavasti saan sen tarttumaan Teihinkin, rakkaat lukijani.

Huomenna on jo perjantai 13. päivä, olokaa varovaisia, mulla ja kaverilla on silloin haasteita, toivottavasti ne jatkuu lauantaille (jos jatkuu, niin olemme päässeet sarjoissamme  6-8 parhaan joukkoon, se olisi toiveemme), muistakaa pittää niitä söpösiä varpuleitanne pystyssä, mutta ei niin, että kompuroisitte:DDDDD

Vuosi 2012 – mitähän kaikkea se tuokaan tullessaan, ollaanpa avoimin mielin.

Tuoksuköynnös

Jäälyhty

Jouludunnelmaa pihallani

Joulunvaloja linnuillekin, lintupuu tuolla välissä. 

















                                                           

Meren rannalta - eipä tee mieli uimaan. Polkukin, joka johtaa kotirantaani, oli veden peitossa.