 |
| Villikilin kileille maistui juhannuskoivut |
 |
| Auringon lasku järvellä Juhannuksena 2012 |
Elämä on kuin vesistö, mistä se
alkaa, mitä kaikkea on välillä ja mihin se päättyy?
Pisaroista, lähteistä, pienistä
noroista, ojista ja puroista muodostuu iso joki koskineen ja
erilaisine pyörteineen, mutkineen päätyen yhteiseen mereen.
On akanvirtaa, nivaa, suvantoa,
köngästä, vuolletta, pudasta, sahia, suistoa ja särkkää ym. ym.
lehmänselästä lähtien, kuitenkin joella on päävirta, joka
johdattelee perille.
Meidän elämämme kulkee samanlaista
mutkittelevaa, välillä kivikkoista, välillä upottavaa ja
huonokuntoista, välillä sileää asfaltoitua tietä, joskus eksymme
varsinaiselta polultamme toivoen että löydämme jälleen oikean
suunnan ja päämäärän.
Omassa elämässäni on ollut
monenlaista myllerrystä, niin iloa kuin suruakin. On ollut paljon
harrastuksia, jotka ovat antaneet iloa, on ollut ystäviä,
läheisyyttä, joilta olen saanut tarvittaessa avun, olen saanut
nauttia luonnosta ja niin monista asioista, ettei sanat riitä
kertomaan.
Osaammeko aina edes antaa arvoa tälle
kaikelle, osaammeko olla kiitollisia vai olemmeko vain valittajia ja
nurisijoita pienistäkin asioista ja vastoinkäymisistä?
Tämä kevät ja alkukesä on ollut
minulle välillä aika rankkaa, paljon on ollut tekemistä ja touhua,
kuitenkin sellaista, jota on halunnut tehdä, mutta kunto ei enää
tahdo riittää kaikkeen, mitä haluaisi.
Osaan kuitenkin nauttia myös vain
olemisestakin, osaan siis laiskotellakki:D
Mökillä on tänä keväänä
vieraillut niin omia kuin kaverinkin lapsia perheineen ja
Juhannusaattona velimies vaimonsa kera toi karaokelaitteet mökin
kuistille ja laulu raikui surullisista uutisista huolimatta. Show
must go on.
Minun lapsuuskodissani eleli 8 lasta,
itse kolmanneksi nuorin.
Pientilalla oli joskus puutetta, isä
oli sodassa ja tiukkaa oli jälkeenkin päin, mutta muuten sanoisin,
että olen syntynyt rikkaaseen perheeseen ja olen saanut viettää
onnellisen lapsuuden.
Tänä kesänä, Juhannusaattona saimme
suruviestin ja enää meitä on täällä jatkamassa 7 lasta
perheineen.
In Memoriam
Rakas veljeni, olit minua 5 vuotta
vanhempi, ahkera, iloinen, nuorempana leikillisesti sanottiin Sinua
Auervaaraksi ”viettelän” hiuskiehkuran ja iloisuutesi johdosta.
Olimme samoilla veneveistokursseilla ja
veistelimme veneitämme, Sinulla oli isompi ja komeampi vene tulossa.
Meri ja vesistö oli myös Sinulle hyvin mieluisia.
Olit aina valmis auttamaan tarvittaessa
esim. silloin kun itse jäin leskeksi.
Kävit meillä viimeisen kerran
n.kuukausi sitten tapaamassa vanhinta sisartamme ja hänen tytärtään,
jotka olivat meillä käymässä.
Viikko ennen kuolemaasi soitin Sinulle
kertoakseni toisesta veljestämme hänen joutuessaan isoon
leikkaukseen pelätessämme pahinta.
Olit silloin vaimosi kanssa omalla
kesämökillä. Olit soittanut veljellesi ja jutellut hänen
kanssaan, etkä tiennyt, että itse olit lähellä viimeistä
elonpäivää.
Sinulla oli elämässäsi paljon
vastoinkäymisiä jos myötätuultakin.
Kotisikin jouduit rakentamaan
pari kertaa uudelleen tulipalojen johdosta.
Poikasi, jonka kummi olin, menehtyi
liian nuorena sairauskohtaukseen.
Nyt minun poikani, jonka kummi Sinä
olit, on mukana kantamassa Sinua viimeiselle matkalle.
En tiedä mitä siellä jossain on,
mutta toivon, että tapaat kaikki läheisesi ja että Sinulla on
hyvä ja tuskaton olo.
Kiitos Sinulle kaikesta, hyvää
matkaa!
t. pikkusiskosi
