Tunnisteet

perjantai 20. tammikuuta 2012

Lintukoto

On lunta tulvillaan, hienoinen tuulenvire puiden latvoissa.
Seuraan ikkunastani lintupuuni elämää. Siellä on vilskettä ja vilinää.
Puu sijaitsee suojaisessa paikassa, kuusiaidan keskellä.

Monenlaisia lintuja pyrähtelee, laulaen, tanssien, ilakoiden, ihan kuin mekin täällä nettiympäristössä (kasassakin).
On erikokoisia, värikkäitä ja harmaita, pulleita ja hoikkia, pieniä ja isompia talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia, töyhtötiaisia, punatulkkuja, varpusia ym. lintuja.
Päivän pidetessä ja kevään edetessä on hauska tarkkailla muuttolintujen paluuta.

Linnut pyrähtelevät talipalloissa kilpaa, joskus samassa on kaksi, useimmiten toinen lentää pois kun toinen tulee. Olen tehnyt linnuille puuhun kodan ja toisen katollisen ”kodin” ja kaverini teki vielä muovisangosta kolmannen ruokintapisteen, jotta olisi mahdollisimman monelle linnulle vaihtoehtoja.  Auringonkukan siemenet on saanut kyytiä.
Jouluksi laitettiin kuusiaitaan valoja tuikkimaan kuin tähtitaivaalla konsanaan (kts. edellisen kirjoituksen kuvat), on linnuilla kodikasta.

On ollut hauska seurata lintukodon yhteisöä. Kun minulla oli kissa, joka joskus hiljakseen vaani myös näitä lintuja, oli kiva huomata, miten yhteisö varoitteli toisiaan uhkaavasta vaarasta.
Kissaa ei enää ole, mutta maalla kun olen, niin joskus naapureitten kissoja näkee, harvemmin kuitenkin.

Joskus lintukotoon eksyy isompiakin lintuja, kuten harakka, mustarastas, käpytikka, närhi, myös metsähiiriäkin oli viime keväänä maahan pudonneita siemeniä napostelemassa, tänä talvena en ole niitä nähnyt.

Isommat linnut nokkivat mieluiten talipalloja, jotka hupenevatkin nopsaan ja pieniä lintuja ei silloin  juurikaan näe yhteisessä puussa. Harakka on komea iso lintu, mutta pelkää ihmisiä, jotka lähistöllä liikkuvat, sieppaavat varkaiten talipallon ja vievät sen kauemmas puusta, ovat ovelia, kun saavat sen irti, ihmettelen joskus niiden taitoa.
Arkoja ovat myös toiset isot linnut, kun menen pihalle, niin kaikkoavat oitis, mutta pikkulinnut uskaltavat jäädä.

Tuosta on tullutkin mieleen myös me ihmiset, ettei se ulkonäkö ja koko aina ole suhteessa rohkeuteen ja viisauteen, ei edes kauneuteen.

Olen useasti verrannut lintuja ihmisiin, niinhän moni muukin. Linnuilla on käyttäytymisessä paljon samoja piirteitä kuin ihmisillä.

Useasti  ajatellaan, että rakkaat edesmenneet ystävät ja läheiset ovat lintujen muodossa ja käyvät tervehtimässä meitä, kuten kauniissa joululaulussa Varpunen Jouluaamunakin lauletaan.

Itse laulan myös rakkailleni katsellen ikkunasta ulos lintuja, mm. äitienpäivänä, isäinpäivänä, edesmenneen mieheni syntymäpäivänä, kummipojalleni ym. Se tuo jonkinlaista lohtua ja rauhaa myös itselle.

Talvella ei luonnossa ulkona kuki muut kuin jääkukat, minulla tuoksuu sisällä huumaavasti edelleen tuoksuköynnös, kaunis kukka ja  lintujen eloa on hauska seurata.

Nautinnollisia talven iloja kevättä kohden kulkiessa.

Nää kuvat heittelehtii mihin sattuu, niinkuin noi linnutkin pyrähtellee, eivätkä millään osu kännykän linssiin:DDD
 


Tässä tämä upea Tuoksuköynnös, 2 tällaista kukkaterttua.
  
Viime keväänä tai kesänä otettu kuva.

13 kommenttia:

  1. Mukavaa asiaa kodikkaasti kerrottuna. Olin kanssasi paikan päällä lintuja seuraamassa - tuntui ainakin siltä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva nimi:) Itse syötän lintuja ja aina on huoli, jos olen pitempään ollut poissa, kuten viime talvena että niillä varmasti on ruokaa.. nythän minä olenkin tässä koko ajan ihan pakostakin, mutta aika vähän syksyn innokkaan alun jälkeen oikeastaan on lintuja ollut, tintit ovat melkein kokokaan poissa, varpusia käy ja ehkä joku kuusi- tai sinitianen, närhet ja harakatkin ovat kaikonneet johonkin, johtuisko pyryistä, pakkasia ei niin kovasti ole ollut.. en oikein ymmärrä mikä kato nyt on käynyt, vai eikö tämä paikka ole niille hyvä kuten edellinen joka oli rauhallisempi?

      Poista
    2. Meilläkään ei ole yhtä paljon lintuja tänä talvena. Olen ajatellut, että on niin leuto talvi, ettei lintujen tarvitse tulla hakemaan ruokaa pihoista.

      Vai kuoliko lintuja paljon viime talvena, kun oli tosi ankara talvi?

      Poista
    3. Ei kuulemma tarvitse huolehtia talvellakaan, jos on pitkiäkin aikoja itse pois, linnut vain siirtyvät toiselle ruokintapaikalle ja tulevat sitten takaisin.
      Mutta jos on aloittanut ruokkimisen, niin on syytä jatkaa koko talven.
      Minulla on ollut nyt enimmäkseen tiaisia, tali-, sini-, kuusi- ja hömötiaisia, vain kerran oli punatulkkupari. Aika myöhään oli viherpeippojakin. Minäkään en ihan aina heti tunnista/muista, pitäisi joka kerta tarkistaa kirjasta.
      Harakat ovat kyllä liikkuneet ja ne vohkii noita talipalloja. Tänä talvena en ole vielä muita tavannut, mutta seurataan.
      Minulla on mahtava katella tuosta olohuoneen ikkunasta, saatan seurata tuntejakin niitä, varmaan vanahuuen oireita:D
      Keväällä, kun tulee eri lajeja, niin se on kivaa.

      Poista
  2. Linnut ovat ihania.

    Talvilinnut eritoten, kun kestävät nämä talviset olosuhteet seuranamme.

    Punatulkut ja fasaanit ovat olleet ilonani tänä talvenakin ja tiaiset tietenkin...

    Pian on taasen Presidenttimme suojelema lintubongaustapahtuma, johon olen jo useana vuonna osallistunut.

    http://www.pihabongaus.fi/

    Kaikki osallistumaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on vähän fasaaneja, olen yhden ainoan nähnyt koko aikana. Tuolla muutaman kilometrin päässä jo useampia.
      Kuten tuossa edellä mainitsin, niin punatulkkuja on tänä talvena ollut aika vähän, mutta jospa ne pian ilmestyy.
      Täytyypä munkin osallistua tuohon pihabongaukseen, kiitos tiedosta.

      Poista
    2. Minä näin ison parven punatulkkuja, kun kävin vierailulla ystäväni luona Lumparlandissa. Pihapuussa ja maassa puun juurella oli kymmeniä! Meillä en ole nähnyt.

      Tein tänään linnuille ruokintapaikan, kun entinen hajosi.

      Laitan varmaan jossain vaiheessa kuvan siitä omaan blogiini, tai samakasaan. Tein sen vahasta kukkaruukusta, joka on ollut riippumassa terassilla pitkään. Leikkasin vain aukkoja, ja suojasin veden tulolta.

      Poista
    3. Da daa mikä kuhina tänä aamuna kun uuden kookospallon puolikkaan vein ja tali"makkaran", kyllä siinä oli vihertulkkua jos punavarpustakin vai miten ne menikään:)

      Poista
    4. Laitahan kuvaa noista sun viheriäisistä tulkuista ja värikkäistä varpusista,:D
      Aina sää paat paremmaksi Mustis, nytkii noin harvinaisia lintuja, mutta mitenkäs siellä tavallisia voisi ollakkaan noin epätavallisen emännän pihassa:DDD

      Poista
  3. Minäkin olen osallistunut tuohon bongausjuttuun muutamana vuotena, ja aion nytkin osallistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuli osallistuttua tuohon pihabongaukseen, näin talitinttejä, sinitiaisia ja harakan silloin, niin ja olikohan hömötiaisiakin.

      Poista
  4. Minullakin oli oikein kiikari aikoinaan mutta poika vei sen, en ole enää niin tarkoin seurannut. Kaupungissa täytyy mennä metsään että näkee siivekkäitä. Kerran satakieli lauloi minulle pihlajan oksalla niin huimaavan ihanasti että jäin vain kuuntelemaan ja etsin sitä silmilläni, se oli hyvin vaatimattoman näköinen.Oli kummallista kun se laulaessaan katsoa napitti minua silmiin. Se lauloi minulle. En unohda sitä koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oo tainnu koskaan kuulla tai sitten en ole erottanut satakielen laulua. Hieno kokemus.

      Poista