Kesä on kesää ja ihanaa aikaa,
vaikka on noita kiusallisia ötököitä, eikä sääkään aina
suosi.
Mutta mökillä ollessa oli ja ehkä
vieläkin, kun menemme uudelleen, kaikenlaista mukavaa eläimellistä
seurantaa.
Touko-kesäkuussa oli kivaa seurata
muuttolintujen tuloa ja pesimispuuhia.
Jopa kohmeisen mehiläisen pelastaminen
aurinkoisemmalle paikalle lämmittelemään oli mielenkiintoista,
eihän uskois?
Nostin sen tikkujen kanssa kepin
nokkaan aurinkoon ja kai se siitä oli johonkin lentänyt, kun
jossain vaiheessa oli häipynyt:D
Mökillä tänä kesänä oli useitakin
lapsivieraita, joitten kanssa kävimme läheisessä VilliKilissä
http://www.villikili.fi/
katsomassa, miten vapaasti melkein kaikki eläimet saivat siellä
kulkea pihalla ja pellolla ja niitä kaikkia sai paijata ja
rapsuttaa. En ole missään muualla nähnyt sellaista kuin tuolla.
Siellä siis ihan irrallaan oli mm.
kissat poikasineen, kaksi kiliä, kanat, kukot, lehmä, sika,
erikoisen näköisiä ankkoja, lammas ja uusi karitsa, jonka emo oli
hylännyt, hevonen, ponit, muuli,
aasikin, joka oli kyllä yks päivä
lähtenyt tielle kävelemään, isäntä juossut perään ja lopulta
asiakkaan autolla tavoittivat, nyt sitten pitivät sitä liekassa,
joku kanikin oli irrallaan, vaikka suurin osa oli aitauksissaan,
samoin marsut.
Tietysti hevoset ym. normaalisti
aitauksissa, silloin kun talonväki ei ollut pihapiirissä.
Erilaisia kanoja mm. silkkikanat olivat
aitauksissa, kuten myös riikinkukko, jonka olen kyllä aiemmin
nähnyt irrallaankin. Vanha arvokkaan näköinen kalkkuna oli myös
aitauksessa ja omalla esiintymislavallaan.
Kaikilla eläimillä myös oli omat
nimet.
Monet eläimet olivat aika vanhoja,
Klaara-aasikin parikymmentä vuotta, kalkkuna varmasti yli kymmenen
vuotta.
VilliKilissä käy paljon erilaisia
lapsiryhmiä päiväkodeista, kouluilta ja kehitysvammaisia, joille
on tosi hyvää terapiaa eläinten paijaaminen. Talon emäntä käy
myös mm. vanhainkodeissa, ottaa esim. karitsavauvan ja pari pientä
eläintä mukaan, joita vanhukset saavat hoivailla.
Minusta tämä on niin uskomatonta
toimintaa, olen tästä kirjoittanut aiemminkin.
Eikä nämä hauskat eläinjutut tähän
loppuneet. Eräänä päivänä mökillä näin lentelevän linnun,
jota en heti tunnistanut, mutta jo toisella kertaa yhdessä totesimme
sen olevat tuulihaukan.
Aamuyöllä kuuntelimme katolta rapinaa
ja luulimme oravan, variksen tai jonkun muun siellä rapistelevan,
kunnes toisella kertaa näimme, kun tuulihaukka opetti poikastaan
lentämään ja välillä olivat mökin katollakin.
Yritin ottaa kuvia näistä lentämässä
ja sain videonkin, jossa kuuluu niitten ääntelyä runsaasti, kun
poikastaan opettivat, mutta enpä vielä saanut/osannut ottaa uudesta
kännykkäkamerastani tietokoneelle videota, mutta kuvat sain.
Eräänä päivänä kuului rapistelua
kuistilta ja mitä näimmekään, tuulihaukan poikanen oli eksynyt
kuistillemme, siitä sain otettua useampia kuvia, jonka jälkeen
ohjasimme linnunpoikasen takaisin luontoon, jossa sen emo jo
odotteli.
Myöhemmin näimme lähistöllä
metsätiellä tämän tuulihaukkapariskunnan opettavan tätä
poikasta pyydystämään metsähiiriä. Enpä ole koskaan aiemmin
päässyt näin likeltä seuraamaan tuulihaukan perhe-elämää.
 |
| Tuulihaukan poikanen kuistilla |
Pari kertaa oli meillä vieraana myös
Ramona, naapurin (n.4 km:n päässä) koira, hän kävi meitä
tervehtimässä josko liikenisi parit grillimakkarat:)
Poikani ja hänen tyttärensä olivat
innokkaita laittamaan verkot vesille ja niinpä sieltä taas tuli
komea 3-4 kg:n kuha, pari ahventa ja lahnoja.
Kuha fileroitiin ja paistettiin voissa
ja ruodoista ja päästä keitin kalakeiton. Muut kalat savustettiin,
mutta lahnat ei oikein maistunut kenellekään, minäkään kun en
tykkää kalasta, mutta syön kyllä vähäsen, saatan kyllä perata
ja valmistaa ja osaankin tehdä sen, pääsinpä taas ittiä
kehumaan, hah haa.
 |
| Kuhan keitetyt silmät:D |
Nuori neitonen ei peljännyt sammakoitakaan, vaan otti kädelleen komean sammakon, laittoi sen ämpäriin, jossa oli vettä, mutta eihän se kauaa siinä viihtynyt, vaan teki korkean loikkauksen ja sinne meni takaisin luontoon.
Perhosia ei tänä kesänä ollut niin
paljoa kuin viime kesänä, olisiko ollut kylmän ja sateisen
kevään/kesän syytä. Yhden ison ja erilaisen perhosen näimme
postinhakureissulla, mutta tietysti kännykkäkamera oli jäänyt
pois matkasta, enkä näin ollen saanut tarkistettua mikä se
perhonen oli.
Ei kuitenkaan mikään noista, joita
viime kesänä olin kuvannut ja nähnyt.
Erään kaupan pihalla tynnyreiden
välistä kuului ääniä ja sieltäpä löytyi harakan pesä, jossa
poikasia.
Vähän vielä kasvillisuudesta.
Mökillä raparperi teki ennätysmäisen isoja lehtiä, lähes 70 sm
ja mansikoitakin muutama tuli, vaikka mansikkamaa tehtiin nyt
kesällä, mutta kotimansikkamaasta (viime kesänä tehty) tuli jo
komeita mansikoita ja lisää kypsyisi, jos ei vesisateet pilaa,
pahalta näyttää.
Pientä satoa tulee kummastakin
kasvimaasta, vaikka enemmänkin se on vaan nyhertämistä, eikä
viljelyä:D
 |
| Isoja raparperin lehtiä |
|
 |
| Mansikkamaa alkutekijöissään |
 |
| Peruna- ja kasvimaa keväällä |
Marjoja kuitenkin tulee aina, se on
hyvä, sillä ”poika” olisi tarkoitus panna taas käymään viime
kesän marjoista, mitkä jäi pakastimeen käyttämättä. Minulla on
kaksi pakastearkkua, joten tilaa on, ja joskus saan ne täytetyksikin.
Yksi urakka oli mökillä lisäterassin
tekoa, siitä tuli hieno, on kylläkin vielä hiukan kesken, mutta jo
käyttökelpoinen.
Tässäpä taas tuli ruustattua tekstiä
turhankin palijon, ehkä viikon parin päästä matkaamme taas sinne
mökille, siellä on niin ihanaa, kun pääsee joka päivä
uimaankin, täällä ei tule tuohon mereen aina lähdettyä.
Mukavaa syyskesää/syksyä palstani
lukijoille!
