Kesän eläimellisyyttä

Kesä on kesää ja ihanaa aikaa, vaikka on noita kiusallisia ötököitä, eikä sääkään aina suosi.

Mutta mökillä ollessa oli ja ehkä vieläkin, kun menemme uudelleen, kaikenlaista mukavaa eläimellistä seurantaa.

Touko-kesäkuussa oli kivaa seurata muuttolintujen tuloa ja pesimispuuhia.

Jopa kohmeisen mehiläisen pelastaminen aurinkoisemmalle paikalle lämmittelemään oli mielenkiintoista, eihän uskois?

Nostin sen tikkujen kanssa kepin nokkaan aurinkoon ja kai se siitä oli johonkin lentänyt, kun jossain vaiheessa oli häipynyt:D

Mökillä tänä kesänä oli useitakin lapsivieraita, joitten kanssa kävimme läheisessä VilliKilissä  http://www.villikili.fi/  katsomassa, miten vapaasti melkein kaikki eläimet saivat siellä kulkea pihalla ja pellolla ja niitä kaikkia sai paijata ja rapsuttaa. En ole missään muualla nähnyt sellaista kuin tuolla.

Siellä siis ihan irrallaan oli mm. kissat poikasineen, kaksi kiliä, kanat, kukot, lehmä, sika, erikoisen näköisiä ankkoja, lammas ja uusi karitsa, jonka emo oli hylännyt, hevonen, ponit, muuli,

 aasikin, joka oli kyllä yks päivä lähtenyt tielle kävelemään, isäntä juossut perään ja lopulta asiakkaan autolla tavoittivat, nyt sitten pitivät sitä liekassa, joku kanikin oli irrallaan, vaikka suurin osa oli aitauksissaan, samoin marsut. 

Tietysti hevoset ym. normaalisti aitauksissa, silloin kun talonväki ei ollut pihapiirissä.

Erilaisia kanoja mm. silkkikanat olivat aitauksissa, kuten myös riikinkukko, jonka olen kyllä aiemmin nähnyt irrallaankin. Vanha arvokkaan näköinen kalkkuna oli myös aitauksessa ja omalla esiintymislavallaan.

Kaikilla eläimillä myös oli omat nimet.

Monet eläimet olivat aika vanhoja, Klaara-aasikin parikymmentä vuotta, kalkkuna varmasti yli kymmenen vuotta.

VilliKilissä käy paljon erilaisia lapsiryhmiä päiväkodeista, kouluilta ja kehitysvammaisia, joille on tosi hyvää terapiaa eläinten paijaaminen. Talon emäntä käy myös mm. vanhainkodeissa, ottaa esim. karitsavauvan ja pari pientä eläintä mukaan, joita vanhukset saavat hoivailla.

Minusta tämä on niin uskomatonta toimintaa, olen tästä kirjoittanut aiemminkin.

Eikä nämä hauskat eläinjutut tähän loppuneet. Eräänä päivänä mökillä näin lentelevän linnun, jota en heti tunnistanut, mutta jo toisella kertaa yhdessä totesimme sen olevat tuulihaukan.

Aamuyöllä kuuntelimme katolta rapinaa ja luulimme oravan, variksen tai jonkun muun siellä rapistelevan, kunnes toisella kertaa näimme, kun tuulihaukka opetti poikastaan lentämään ja välillä olivat mökin katollakin.

Yritin ottaa kuvia näistä lentämässä ja sain videonkin, jossa kuuluu niitten ääntelyä runsaasti, kun poikastaan opettivat, mutta enpä vielä saanut/osannut ottaa uudesta kännykkäkamerastani tietokoneelle videota, mutta kuvat sain.

Eräänä päivänä kuului rapistelua kuistilta ja mitä näimmekään, tuulihaukan poikanen oli eksynyt kuistillemme, siitä sain otettua useampia kuvia, jonka jälkeen ohjasimme linnunpoikasen takaisin luontoon, jossa sen emo jo odotteli.

Myöhemmin näimme lähistöllä metsätiellä tämän tuulihaukkapariskunnan opettavan tätä poikasta pyydystämään metsähiiriä. Enpä ole koskaan aiemmin päässyt näin likeltä seuraamaan tuulihaukan perhe-elämää.

Tuulihaukan poikanen kuistilla

Pari kertaa oli meillä vieraana myös Ramona, naapurin (n.4 km:n päässä) koira, hän kävi meitä tervehtimässä josko liikenisi parit grillimakkarat:)

Poikani ja hänen tyttärensä olivat innokkaita laittamaan verkot vesille ja niinpä sieltä taas tuli komea 3-4 kg:n kuha, pari ahventa ja lahnoja.

Kuha fileroitiin ja paistettiin voissa ja ruodoista ja päästä keitin kalakeiton. Muut kalat savustettiin, mutta lahnat ei oikein maistunut kenellekään, minäkään kun en tykkää kalasta, mutta syön kyllä vähäsen, saatan kyllä perata ja valmistaa ja osaankin tehdä sen, pääsinpä taas ittiä kehumaan, hah haa.

Kuhan keitetyt silmät:D

Nuori neitonen ei peljännyt sammakoitakaan, vaan otti kädelleen komean sammakon, laittoi sen ämpäriin, jossa oli vettä, mutta eihän se kauaa siinä viihtynyt, vaan teki korkean loikkauksen ja sinne meni takaisin luontoon.

Perhosia ei tänä kesänä ollut niin paljoa kuin viime kesänä, olisiko ollut kylmän ja sateisen kevään/kesän syytä. Yhden ison ja erilaisen perhosen näimme postinhakureissulla, mutta tietysti kännykkäkamera oli jäänyt pois matkasta, enkä näin ollen saanut tarkistettua mikä se perhonen oli.

Ei kuitenkaan mikään noista, joita viime kesänä olin kuvannut ja nähnyt.

http://karaokekoukku.blogspot.fi/search?updated-max=2011-09-07T11:53:00%2B03:00&max-results=7&start=22&by-date=false

Erään kaupan pihalla tynnyreiden välistä kuului ääniä ja sieltäpä löytyi harakan pesä, jossa poikasia.

Vähän vielä kasvillisuudesta. Mökillä raparperi teki ennätysmäisen isoja lehtiä, lähes 70 sm ja mansikoitakin muutama tuli, vaikka mansikkamaa tehtiin nyt kesällä, mutta kotimansikkamaasta (viime kesänä tehty) tuli jo komeita mansikoita ja lisää kypsyisi, jos ei vesisateet pilaa, pahalta näyttää.

Pientä satoa tulee kummastakin kasvimaasta, vaikka enemmänkin se on vaan nyhertämistä, eikä viljelyä:D 

Isoja raparperin lehtiä

Mansikkamaa alkutekijöissään

Peruna- ja kasvimaa keväällä

Marjoja kuitenkin tulee aina, se on hyvä, sillä ”poika” olisi tarkoitus panna taas käymään viime kesän marjoista, mitkä jäi pakastimeen käyttämättä. Minulla on kaksi pakastearkkua, joten tilaa on, ja joskus saan ne täytetyksikin.

Yksi urakka oli mökillä lisäterassin tekoa, siitä tuli hieno, on kylläkin vielä hiukan kesken, mutta jo käyttökelpoinen.

Tässäpä taas tuli ruustattua tekstiä turhankin palijon, ehkä viikon parin päästä matkaamme taas sinne mökille, siellä on niin ihanaa, kun pääsee joka päivä uimaankin, täällä ei tule tuohon mereen aina lähdettyä.

 

Mukavaa syyskesää/syksyä palstani lukijoille!