Pääsiäinen

Pääsiäinen: Halusimme päästä Keski-Suomeen mökille viettämään Pääsiäistä, rentoutumaan ja rauhoittumaan, kun olimme ahertaneet erään vanhan talon tyhjennyksessä, koittanut myydä netissä ja oikealla kirpparilla kaikenlaista roinaa ja huonekaluja. Vielä on edessä toisen talon tyhjennys ja muuttoapu kuun vaihteessa.

Siis pitkänä perjantaina mökille, yli 300 kilsaa ja lopuksi metsätietä 4,5 km. Olikin poikkeuksellinen pääsiäissää ja keli. Metsätie oli melkein koko matkan ihan lällyä, savia ja velliä. Sitä piti ajaa (kaveri ajoi) kieli keskellä suuta ja minä välillä huudahtelin, että hui, kun pelkäsin, että auto luikertelee ojaan. Yhdessä kohden tiehen olikin noussut esiin kivi, joka kolautti auton pohjaa aika pahasti, mutta jos siihen olisi pysähtynyt, niin ei olis tainnu päästä eteenpäin, ei ainakaan helpolla. No mökille kuitenkin päästiin, laitoimme tulet pesään ja kaasulämmittimen lämmittämään mökkiä ja kahveepannu tulelle.

Lauantaina oli aurinkoinen sää ja teimme ulkotöitä, kaveri oli aiemmin kaatanut pari isoa puuta, ne hän pilkkoi pieniksi ja minä kasailin risuja poltettavaksi ja rapsuttelin muutenkin pihapiiriä.

Puusavottaa

Oli tuulinen sää, joten emme polttaneet niitä risuja vielä. Yllätysvieras tuli pihallemme, parin mökin päästä nainen kahden koiran kanssa, oli peloissaan, että pääseeköhän autolla pois, jos tie menee huonompaan kuntoon, kyseli yhteystietoja, jos tarvii hinausta. Hän oli yksin koiriensa kanssa, leski-immeinen.

Hän myös kertoi nähneensä sen kiven ja jonkun rautaisen osan siinä, joka todettiin meidän autosta olevan, kaveri kävi kävellen katsomassa 4 km:n päässä.

Meidän piti lauantaina mennä Jyväskylään (n. 100 km) tyttäreni perheen luo pääsiäisaterialle, mutta ilmoitin, ettemme lähde ajamaan tuota tietä edestakaisin.

Lämmitimme saunan ja nautimme vain hiljaisuudesta.

Kevään ainoa kukka

Sunnuntaina oli tosi kaunis sää ja pääsimme polttamaan risuja, otin kuvia mm. järvestä. 

"Pääsiäiskokko"

Maisema rannalta

Viime syksynä olin istuttanut kukkasipuleita, tulppaaneja, narsisseja, jotta nyt keväällä olisivat kukkineet.

Ihmettelin miksi penkissä oli niin tasaisesti pieniä kuoppia ja kun tarkastelin lähemmin, niin ei yhtään sipulia, myyrät taisi olla asialla, samoin olin istuttanut riviin vadelmapensaita ja laittanut niihin tukikepit, kolmessa oli ainostaan tuet, siinä oli luultavasti jänekset asialla. 

Jäniksen vierailu vadelmapensaissa

Ne myyrät, ne myyrät...

 

Lämmitimme saunan tänäänkin, mutta en vielä ottanut talviturkkia pois, kahlailin kyllä hiukan, kylmää oli vielä vesi, vanahuus taitaa tulla.

Maanantaina sää suosi edelleen, polttelimme vielä risuja tynnyrissä ja teimme suunnitelmia. Meidän oli tarkoitus käydä Seinäjoellakin ( samoin 100 km) sukuloimassa ja vierailuilla, mutta jätimme senkin reissun väliin, kun kaveri tutki auton vauriot ja huomasi, että bensaletku tihuuttaa nestettä, kun auto käy. Hän sai kuitenkin korjattua sitä sen verran, että uskalsimme lähteä tiistaina paluumatkalle kotiin.

Tiekin oli jo hiukan kuivahtanut, vain muutama kohta oli kehno.

Onneksi olin varannut ja pakannut ruokatarvikkeita niin paljon, ettei nälkää tarvinnut nähdä, oli valmista perunamuusia, olin joskus tehnyt pakastimeen annoksia, oli uunissa haudutettua lihaa, oli lenkkimakkaraa, mämmiä, mehua, appelsiiniriisijälkiruokaa kermavaahdon kera, hedelmiä, kahvia, pullaa, pipareita ym. ja ennenkaikkea rauhaisaa eloa.

Rannalla istuskeltiin ja ihailtiin järven kauneutta ja levollista rauhaa. Sisällä kuunneltiin ainoastaan radiota, televisiota ei saatu näkymään, mun läppäri oli kyllä mukana.

Seikkailua oli, mutta myös hyvin rauhoittava reissu.