 |
Eka leipomus,omenapiirakka. Tuossa nurkassa oli ennen vanha oljykattila. |
|
|
Laulun sanoin:
”..elää olen saanut, elää päivän
jokaisen, kadu niistä en mä yhtään, mitä hain sen myöskin
sain..”
Jos ei uskalla tehdä mitään
radikaalia, niin jää paikalleen nyhjöttämään. Minähän
tempaisin, möin taloni tai oikeastaan perikunnan talon
(miesvainajani ja perheemme yhteisen) pojalleni. Myös tyttäreni
saivat osansa ja minä sen verran, että ostin uuden vanhan talon
Keski-Suomesta, johon teetätin suuren peruskorjausremontin,
tietenkin pankin rahoilla, milläs minä muulla. Se nyt on vielä
kesken, sauna ja pesuhuone valmistunevat parin viikon kuluessa ja
tietysti pientä remppaa tulee olemaan koko loppuelämämme ajan :D
Kesän asuimme kaverini mökillä ja
päivittäin kävimme talolla, matkaa mökille alle 10 km.
Kyllä muutossa huomasi, kuinka
hirrrveesti on tavaraa kertyny, eikä vieläkään meinannu raaskia
nakata mitään pois, muutama peräkärryllinen kuitenkin tuli
kaatopaikalle vietäväksi ja mukaan tuli edelleenkin ihan
joutavanpäiväistäkin.
Lauluharrastus jatkuu, vaikka pääsinkin
eroon karaokeseuran puheenjohtajuudesta, 10 vuotta siinä aikaa
tuhertuikin, kauas piti muuttaa, että uskoivat, heh.
Nyt olen päässyt asumaan hiukan
lähemmäs tyttäriäni, Jyväskylä/Helsinki ja pojan luo sama matka
kuin Helsinkiin, tasapuolista.
 |
Pihapuun omenia |
Uusi kotini on edelleen maalla,
kaupunkiin en halua asumaan, pihalla on istutuksia, on kasvimaa ja
järvi lähellä, naapurit vaikuttaa ystävällisiltä ja kaverini
kesämökki 8,5 km:n päässä (Raahesta oli 260 km).
Tupaantuliaisia en ole vielä
järjestänyt, kun sisustaminen on pahasti kesken, eikä ole
saunaakaan vielä.
Ongelmitta ei mikään mennyt, mutta
niistä en halua kertoa, sillä nekin on pitänyt aistit virkeinä.
Ihania asioita on muitakin, nuorin
tyttäreni sai suloisen pojan ja olin hänen luonaan viikon verran ja
sain hoidella pikkuista, kyllä lapsen syntyminen on ihmeellinen
asia.
Kuvassa uuden kodin uudistetun keittiön
ensimmäinen leipomus, omenapiirakka, pihapuun omenista tehty.
Minun ihanat kukat kärsivät muutosta, mm. posliinikukassa oli parikymmentä kukkaterttua ja nuppuja paljon, jotka kaikki siis menehtyivät, välillä liialliseen aurinkoon, sitten yöllä ulkona paleltuivat, oksia meni poikki, saa nähdä, kestääkö 20 vuotta, että saan sen uudelleen kukoistamaan, samoin kävi vähän jokaiselle kukalle, mutta yksi kaktus näytti sitkeytensä ja yltyi kukkimaan runsaasti, aiemmin vain kaksi kukkaa, niin nyt 19 kukkaa.
 |
Mökkirannasta |
Hyvää syksyä ja talven odotusta tai
tuleehan se tietysti odottamattakin.