Uusia tuulia

Eka leipomus,omenapiirakka. Tuossa nurkassa oli ennen vanha oljykattila.

 

Laulun sanoin:

”..elää olen saanut, elää päivän jokaisen, kadu niistä en mä yhtään, mitä hain sen myöskin sain..”

Jos ei uskalla tehdä mitään radikaalia, niin jää paikalleen nyhjöttämään. Minähän tempaisin, möin taloni tai oikeastaan perikunnan talon (miesvainajani ja perheemme yhteisen) pojalleni. Myös tyttäreni saivat osansa ja minä sen verran, että ostin uuden vanhan talon Keski-Suomesta, johon teetätin suuren peruskorjausremontin, tietenkin pankin rahoilla, milläs minä muulla.  Se nyt on vielä kesken, sauna ja pesuhuone valmistunevat parin viikon kuluessa ja tietysti pientä remppaa tulee olemaan koko loppuelämämme ajan :D

Kesän asuimme kaverini mökillä ja päivittäin kävimme talolla, matkaa mökille alle 10 km.

Kyllä muutossa huomasi, kuinka hirrrveesti on tavaraa kertyny, eikä vieläkään meinannu raaskia nakata mitään pois, muutama peräkärryllinen kuitenkin tuli kaatopaikalle vietäväksi ja mukaan tuli edelleenkin ihan joutavanpäiväistäkin.

Lauluharrastus jatkuu, vaikka pääsinkin eroon karaokeseuran puheenjohtajuudesta, 10 vuotta siinä aikaa tuhertuikin, kauas piti muuttaa, että uskoivat, heh.

Nyt olen päässyt asumaan hiukan lähemmäs tyttäriäni, Jyväskylä/Helsinki ja pojan luo sama matka kuin Helsinkiin, tasapuolista.

Pihapuun omenia

Uusi kotini on edelleen maalla, kaupunkiin en halua asumaan, pihalla on istutuksia, on kasvimaa ja järvi lähellä, naapurit vaikuttaa ystävällisiltä ja kaverini kesämökki 8,5 km:n päässä (Raahesta oli 260 km).

Tupaantuliaisia en ole vielä järjestänyt, kun sisustaminen on pahasti kesken, eikä ole saunaakaan vielä.

Ongelmitta ei mikään mennyt, mutta niistä en halua kertoa, sillä nekin on pitänyt aistit virkeinä.

Ihania asioita on muitakin, nuorin tyttäreni sai suloisen pojan ja olin hänen luonaan viikon verran ja sain hoidella pikkuista, kyllä lapsen syntyminen on ihmeellinen asia.

Kuvassa uuden kodin uudistetun keittiön ensimmäinen leipomus, omenapiirakka, pihapuun omenista tehty.

Minun ihanat kukat kärsivät muutosta, mm. posliinikukassa oli parikymmentä kukkaterttua ja nuppuja paljon, jotka kaikki siis menehtyivät, välillä liialliseen aurinkoon, sitten yöllä ulkona paleltuivat, oksia meni poikki, saa nähdä, kestääkö 20 vuotta, että saan sen uudelleen kukoistamaan, samoin kävi vähän jokaiselle kukalle, mutta yksi kaktus näytti sitkeytensä ja yltyi kukkimaan runsaasti, aiemmin vain kaksi kukkaa, niin nyt 19 kukkaa.

Mökkirannasta

Hyvää syksyä ja talven odotusta tai tuleehan se tietysti odottamattakin.