Tunnisteet

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Lunta, lunta ja kesän/kesien haikailuja

On maaliskuun 1.pvä armon vuonna 2012.
Eilen oli karkauspäivä, no se ei nyt muuta mitään elämässäni, olen edelleen leski vuodesta 1998, ja elän uudessa parisuhteessa, kohta kaksi vuotta.

Uutta perhettähän ei enää tällä iällä perusteta, kummallakin on ollut oma perhe, jotka ovat taas perustaneet omansa ja näin jatkuvuus on hoidettu.

Itsellemme on nyt tärkeintä, että pystymme limittämään yhteen kaksi erilaista elettyä elämää.
Toistaiseksi olemme mielestäni onnistuneet siinä kohtalaisesti.

Tämä talvinen elämämme on täällä pohojosessa lumien keskellä, lintujen ruokkimista, ystävien ja sukulaisten tapaamista, joskus karaokessa laulantaa, karaokeseuran toiminnan järjestämistä, miehellä muutama työkeikkakin, vaikka olemme molemmat eläkkeellä ja muuta pientä virikettä, kuten uimahallissa käyntiä ja tietysti tämä netti, kotihommista puhumattakaan ja vanaha talokin:)

Lunta onkin ollut runsaasti, tänään oli suvea ja niinpä piharakennuksen liiterin puolen katolta rojahti lumet maahan (kuva) ja piharakennuksen pääkatolle jäi vielä toinen mokoma(kuva).
Kolaamista on ollut molemmille ihan sopiva määrä, piharakennus on melkein lumen peitossa (kuva)
Nämä lumiset kuvat on otettu tänään.

Puuliiterin katolta tullut lumi

Piharakennuksen katolla vielä näin paljon lunta

Ko.rakennuksen edessä lumikasa

Asuintalon katolta lumet alkaa tippumaan




















Laitoin blogini uudeksi pannerikuvaksi meidän ensimmäisen veneemme, nykyisin kukkaveneenä pihallani.

Tällä veneellä kalastelimme merellä yhdessä ed. menneen mieheni kanssa. Minä jouduin soutumieheksi mieheni kokiessa verkot.

Arvatkaapas mitä on olla soutamassa merellä, kun on kova tuuli, kyllä siinä sai kuulla, että souva, huopaa, eiku souva ja vielä muutaman voimasanan kera. 

No minä kiltti nöyrä vaimohan soudin, mutta kerran tein tenän. 

Oli voimakas tuuli merellä, verkko piti saada nostettua pois, enkä millään meinannu saada venettä pysymään oikeassa asennossa, silloin alkoi kuulua kovalla äänellä niitä voimasanoja ja minähän en niitä ruvennu kuuntelemaan, nostin airot veneeseen ja sanoin, souva ite.

Kyllä siinä miehellä oli pyytelemistä ja lupauksien antamista, että soutaisin ja saataisiin verkot ylös, pitihän mun luvata, mutta ehdolla, ettei kirosanoja huudella, sillä yritinhän tehdä parhaani.
Sen jälkeen oli ihan mukava käydä verkoilla ja soutelemassa, kun oltiin asiallisia.

Kyllä ne kalastushommelit joskus oli rankkoja, vaikka vain harrastuksena tehtiin. Talvellakin oli verkot vesillä merellä, ensin pari kilometriä rannasta ja kun koettiin niitä, saattoi olla 30 astetta pakkasta.
Kylällä olivat miehetkin kauhuissaan, että mun ukko palelluttaa akkansa tuonne meren jäälle verkkoja kokiessa, kun kukaan muu kyläläisistä ei tarennu (ukko ja akka ei ollut haukkumanimenä, vaikka se tässä siltä kuulostaa):D

Eräänä talvena sitten meidän koulussa (aikuiskoulutuskeskus), jossa olin koulutussihteerinä, aloitettiin taas uusi veneenveistokurssi ja mun mieheni innostui siitä, jos minäkin tulisin mukaan, tehtäisiin sellainen merikelpoinen vene.
No niinhän ilmoittauduimme ja aloitimme urakan. 
Kurssit oli kolmena iltana/viikko työn jälkeen ja kun minulla oli halliin avaimet, niin saimme tehdä viikonloppuisinkin. 
Arvatkaapa, tuliko kotitöistä enää mitään, huusholli oli ku menneitten maja, eihän lapsetkaan, vaikka isoja jo olivat, koulun käynniltään mitään kotihommia ehtineet tehdä. 

No aikansa kutakin, venettä teimme 1-2 vuotta.
Se oli lähes 7 metriä pitkä, hytillinen vene, johon ompelin itse istuinpäälliset, joita myös petinä käytettiin.

Kesällä siirsimme veneen pihallemme, jossa myös tyttäreni ja hänen miehensä alkoivat avustaa sen rakentamisessa, sillä keväällä saimme tietää mieheni vakavasta sairastumisesta, eikä hän enää jaksanut sitä tehdä.

Vihdoin pääsimme testaamaan veneen vesille nähdäksemme, että se pysyi veden päällä – se oli ainoa kerta kun mieheni ajoi sillä. Hän sanoikin, että ei se hänelle ole tärkeintä, vaan se, että hän osasi veneen veistää.

Ohessa kuvia veneen teosta, myöhemmin tein siihen vielä telttaosan, jonka sai alas ja vävyni muutti hytin katon kaltevuutta. 

Vene oli meillä muutaman vuoden, tyttäreni ja vävyni käyttivät venettä, mutta myimme sen sitten pois, kun he eivät ehtineet Jyväskylästä asti huoltamaan sitä pienten lasten kanssa, enkä minä yksin pystynyt sillä ajelemaankaan, ainoastaan satamassa huolehdin ja käynnistelin välillä akkuja.

Veneen runko

Ruuvausreikien tapittamista

Tekemistä riitti

Valmistunut vene

Vene valmiina laiturissa

Vene vesillä






















 

Minun 60-vuotisjuhlakuva veneen kannella

Mökin vene ja uusi soutaja:)






















Meri oli miehelleni hyvin tärkeä elementti ja hän toivoikin, että kuoltuaan hänen tuhkansa ripotellaan sitten aikanaan mereen. Sinä syksynä näin jouduimme tekemäänkin.

Minäkin pidän merestä, tässä omassa rannassa on hiekkapohja ja mukava käydä uimassa. Kävelymatkaa on n.puoli kilmoteriä metsätietä. Viime kesän miitingin jälkeen Mustiskin kävi meillä ja uimassa.

Pidän myös järvestä ja uuden ystäväni myötä olen saanut nauttia kesäisin Keski-Suomessa sijaitsevasta kesämökistä, joka on ihan järven rannalla. Siellä on meillä vain pienoinen vene, jolla voimme käydä saaressa mustikassa tai muuten vaan soutelemassa.

Muistelen aina välillä mitä kaikkea on elämän aikana tehnytkään ja mitä kaikkea vielä haluaisin tehdä, mutta mutta... on ollut pakko rajoittaa, ei enää polokkaa tanssata:D

Ei kuitenkaan elämä silti ihan yksitoikkoista ole vieläkään, nytkin odottelemme kahden viikon lomamatkaa etelän lämpöön – heh, niin mikä loma meillä on, eihän meillä enää ole lomia, eikä vapaapäiviä, ei lomarahoja ei... mehän ollaan aina vaan eläkkeellä:D

12 kommenttia:

  1. Nyt on 3 plussa-astetta ja nuo piharakennuksen lumet rojahti alas kaikki, just ehdin kuvat ottaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo sulla peukalo keskellä kämmentä, uskomattoman aikaansaapa ihminen olet ollut ja edelleenkin. On sekä fyysistä että kengen voimaa vaikka muillekin jakaa. Kunnioitettavaa!
      Itsekin kaipaisin pikkuisen lomarahaa, että pääsis "lomalle"tästä eläkkyydesta. Minusta kyllä lomaa on sekin, että on jossain muualla kuin täällä kotimaisemissa vaan. On sitten taas ihanaa tulla takaisin.
      Ole onnellinen kun sulla on tuo laulajamies, ulkonaisestikin sovitte niin mahdottoman hyvin yhteen, huomasin miitingissä.Ette ole sohvaperunoita ollenkaan.

      Täälläkin on pöpperöä nyt suojasäässä, aika paha syklailla.
      Iloista etelänkeikkaa, menette varmaan sikäläiseen kylpylään kuorittavaksi. Se on jännä elämys!

      Poista
    2. Kyllä mulla nykyään on peukalo keskellä kämmentä, oikein säikähin, ku vanhingossa painoin "Poista", kun piti painaa "Vastaa".. huhhuh, onneksi tuli mahdollisuus peruuttaa, hyi mua.

      Kiitos Anjuska noista kauniista sanoistasi, kyllä välillä ihan "perunoita" ollaan:D

      Saas nähä mitä me reissulla tehhään, se on vasta kuukauden vaihteessa.
      Olen kerran käynytkin Turkkilaisessa Hamamissa.
      Turkissa useamman kerran muutenkin, kaveri ei ole siellä käynyt.
      Meidän kanssamme lähtee mun ystävätär, joka osaa turkin kieltäkin. On varmasti mielenkiintoinen matka.

      Poista
  2. Elämä ei aina hymyile. Pääsette kuitenkin lähtemään kahdeksi viikoksi etelään, joten toivotan hauskaa matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milena, ei hymyile ei, mutta aatteleppa, jos se aina hymyilis, niin eikö sekin olis tylsää olla suupielet aina virneessä?:D

      No, reisu on vasta kuun lopussa ja ens kuun alkupuolella, joten ei tässä vielä hötkyillä.

      Poista
  3. Ihanan suorasukainen kertomus ilman korulauseita. Elävää elämää näin se pitää elää ja nauttia, olet onnesi ansainnut. Kuvat täydentävät tarinan , se on täydellinen. Kiitos. Tiedän nyt että olet lähdössä matkalle, etkä ehkä ehdi vastata ennen lomaa haasteeseeni. Sillää sellaisen olet minulta nyt saanut Sivullani Pieniä sanoja. Jos ehdit tallentaa ennen lähtöä niin voit palattuasi tehdä omat hyvänmielen tarinasi. terv aikatherine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aikku ja kiitos haasteesta, kyllä minä ehdin vastata ennen reissua, onhan tässä vielä kolmisen viikkoa aikaa siihen meidän matkaan.
      Sitä ennen on karaokeseuran vuosikokous ja toiminnnan järjestely, veroilmoitus ja nyt kun aurinko on alkanut paistamaan niin kivasti leijuilee nuo ystävämme pölyhiukkaset, jottain pitäis tehä:D

      Poista
  4. Mahdottoman iso urakka oli toi veneen veistäminen ym. Mutta sehän ei erottanut teitä, vaan oli yhteinen harrastus, ja silloin se ei olekaan enää niin mahdoton. Lämpimästi kerrottu elämänmyönteinen tarina hienojen kuvien kera. Olet sinä vaan aikamoinen energiapakkaus.

    Ai, sulla on nää pahuksen sanavahvistukset...
    Mutta se piti lisämän, että sulla on hieno uudistunut blogi. Ja yläkuva on suorastaan upea. Mutta sun blogin nimeä ei näy missään.. !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Orvokki, keksitkö syyn miksei tuo blogin nimi näy, nimittäin yritin monta kertaa ja se on siinä silloin kun teen, mutta kun julkaisen sitä ei olekaan, luovutin ja annoin olla iliman.

      Mulla on muutenkin paljon opettelemista tämän muokkauksen kanssa, kun ei tahdo olla kärsivällisyyttä ja kun oon niin tollo, etten ymmärrä aina noita tietokoneen sanoja, mitä ne tarkoittaa (enkä aina kehtaa kysellä, ku oon niin ujo:D).

      Sitten vahingossa joku asia meneekin läpi, enkä sitten muista mitä oikein teinkään:D

      Siis mullako on sanvahvistukset, en oo tiennytkään, täytyypä kattoo, ei oo ennen ollu.

      En muuten enää alakais tekemään veneitä, hih, oli se sen verran iso urakka, mutta kyllähän minäkin tykkäsin.

      Nykyään ei voi kyllä sanoa energiapakkaukseksi, nämähän on vaan vanahoja muisteloita:D

      Poista
    2. Orvokki, sun kommis tuolla "tulista"-kirjoituksessa, oli mennyt automaattisesti roskakoriin, kumma juttu, ei ennen ole sitäkään tapahtunut.
      Yritin kommata anonyyminä ilman kirjautumista, niin sekään ei onnistunu.
      Voi voi näitä uudistuksia, toivottavasti eivät kuitenkaan yks kaks sulje tätä mahdollisuutta.

      Poista
  5. Nyt sulla on tuo blogin nimi iloisen punaisena näkyvillä. Ilmeisesti osasit isontaa sitä fonttikokoa, koska ihan ekax olin nähnyt tän sun sivus ilman tuota kuvaa ja silloin otsikko oli ihan lilliputtikokoisena yläoikeassa kulmassa. Ajattelin, että olet vasta muokkaamassa tätä, että kesken tulin blogiin "sisälle". Mutta sit oli kuva muttei nimeä, nyt on siis molemmat.

    Kumma juttu todellakin se mun kommin meneminen roskikseen. Ettei vain sulla ollut asetuksissa, että orvokin kommit-hushus-sinne... :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, joku tekee mulle/meille kiusaa, minä en ainaskaan:D

      Tuota otsikkoa en saanut normaalisti tulemaan, se ei vain jäänyt tuohon, kun kuvan lisäsin, niin otsikko häipyi.
      Tämän tein siten, että poistin kuvan ja muokkasin sen toisaalla Paint-ohjelmalla ja siellä kirjoitin tuon tekstin, siis kuvaan ja liitin kuvana uudelleen, mutta en ymmärrä, miksei se tallentunu siinä otsikkorivissä.
      Tämä minusta on parempikin ja siellä kuvan käsittelyssähän pystyy muokkaamaan kirjoitustakin.

      Poista