Tunnisteet

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Puntarointia.




Otsikkoni; Elämäniloa ja lettuja – jotkut ehkä luulevat, että mun elämäni on vain ilostelua ja hömppää, ehkä olen blogissani näin antanut ymmärtää.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että mieluummin jaan iloisia ja kepeitäkin asioita kuin raskassoutuisia ankeita tapahtumia/ajatuksia. Toki minunkin elämässäni sellaisia on.

Kuinka usein puntaroinkaan hyviä ja iloisia asioita ja vastaavasti surullisia, ankeita ja pahoinvoivia juttuja.

En ole kovin usein kertoillut mielipahastani tai ahdistuksistani, nytkin vain ohimennen mainitsen, että olen valvonut ja miettinyt muutamana päivänä, miten voisin olla avuksi ja tueksi ystävilleni ja lähimmäisilleni, joilla on vaikeuksia. Taloudellinen apu olisi helpointa ratkaista, mutta kun on kysymys henkisistä ja suhdeongelmista.

Joskus tuntuu, ettei enää jaksa kantaa toisten murheita ja huolia, hyvä että itsensä kanssa pärjää. 
Moni tuttavani/ystäväni/läheiseni pitävät minua jonkinlaisena luonnollisena kuuntelijana ja asioiden ratkojana vieläkin, kun aikoinaan työssäni jouduin tekemään sellaistakin työtä.

Nyt on tullut kolmesta suunnasta ”avun” pyyntöjä, enkä ole edes varma itsestänikään, teenkö/osaanko tehdä oikein ja se ahdistaa. 
No täytynee antaa hiukan myös ajan kulua, ehkä ne asiat selvinnee.

Onneksi minulla on positiivinen luonne ja löydän ilon aiheita myös vaikeuksista ja onneksi minulla on ajattelevainen ja tukea antava ystävä. 
Ei siis mitään hätää, niin ja ainahan tuohon kasaankin voi vähän heitellä:D

Nyt muutamana päivänä olemme ystäväni kanssa seuranneet noita lintupuuni eläinystäviä.
Kyllä siinä on ollut vilskettä. 

On ollut mukavia, mutta myös vähemmän mukavia eläjiä.

Lintujen lisäksi siihen on ilmestynyt oravapariskunta, joita on ollut hauska seurata, mutta vastaavasti puun juurella on näkynyt hiiriä ja lieneekö rottakin, hui, niitä en halua seurailla, vaikka ne mukavannäköisiä joittenkin mielestä onkin ja niin aloitin sodan niitä vastaan. 

Uutta kissaakaan minun ei kannata ottaa, kun nykyään olen niin paljon täältä pois (kesäisin mökillä), eikä kissaakaan voi aina joka paikkaan ottaa mukaan.
Anteeksi nyt vaan te maassa piipertäjät.

Ens sunnuntaina on karaokeseuran vuosikokous, jonka jälkeen on tehtävä veroilmoitus ym. ja sitten matkaan, iihaanaa, luulen, että olen sen loman ansainnut, vaikkei meillä mittää lommaa ookkaan.

Kepeästi kevättä/kesää kohden:)

Kaksi oravaa, toinen menossa pönttöön syömään linnun ruokia:D
Jonkun jäljet ja lieneekö rotta,plääh.
Kissalle olis töitä.
Kivannäköistä napostelua
Tuuhea häntä





Yhä ylös yrittää.

Ovat sööttejä.


13 kommenttia:

  1. Täällä kerrostalon metsäluontoisessa ympäristössäkin näkee oravia, ei ehkä enää niin paljon kuin ennen. Jotkut niistä ovat niin kesyjä että yrittivät kesällä tulla pihatammen alla tuolilla istuneiden ihmisten olkapäille. Eräs mies laittaa niille pähkinöitä kauempana olevan puun rungon koloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä noita eläimiä on kerrostaloalueillakin, niitä ei vain saa ruokkia pihoilla, eikä parvekkeilla. Varmaan kauemmas voi viedäkin jotain naposteltavaa.
      Kiitos mielipiteestäsi.

      Poista
  2. Onpas siellä vilinää ja vilskettä! Meillä omenapuun alusta oli täynnä räkättejä aamulla, syövät pudonneita omenoita, niitä on vieläkin jäljellä siellä.

    Tottakai positiivisellakin ihmisellä on omat surunsa ja murheensa. Niitä vain tuo harvemmin esille.

    Minäkin yritän aina olla positiivinen ja iloinen, tai ei se yrittämistä ole, se on ihan luonnollista minulle. Muttei se tarkoita etteikö minullakin olisi omat murheeni.

    Siinä onkin joskus ongelma, kun pitäisi yrittää auttaa läheisiä, eikä aina tiedä miten sen tekisi. Mutta monesti läheistä auttaa jo se tieto, että toinen ymmärtää ja haluaa auttaa. Ja joskus löytyy jopa keino auttaakin. Toivottavasti nyt pystyt auttamaan.

    Minä olen meidän suvun piirissä se, joka aina yrittää hoitaa asiat kuntoon ja auttaa muita, muttei se aina onnistu, ja silloin tuntuu kyllä ikävältä, mutta onnistunkin usein.

    Iloinen asia tapahtui tänään, ehkä naurettavankin pieni ilon aihe, mutta huomasin että kliivia on alkanut kukkimaan ja se on kohta kaunista katseltavaa! Ja eilen se merikotkan näkeminen! Wow!

    Kyllä niitä kivoja asioita löytää ihan huomaamattaan. Tänään töistä tullessani pysähdyin Lemströmin kanavalle, ja kuvasin siellä. Kevät on jo pitkällä, aion laittaa kuvia blogiini siitä kunhan saan aikaiseksi. Kuvasin siellä viime viikollakin.

    Oikein mukavaa ja positiivista alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, olen ajatellutkin Sinusta, että olet luonteeltas positiivinen ja auttavainen, vähän samoja piirteitä kuin itellä.
      Kyllä asioitten on tapana lutviutua johonkin suuntaan ainakin, mutta joskus ihan pännii, kun älykkäät, kouluja käyneetkin ihmiset tekevät niin tyhymiä ja ajattelemattomia töppäyksiä välillä, että huh huh.

      Kliivia on ihana kukka, mulla ei vielä siinä näy kukan alkuja, mutta Kiinanruusussa havaitsin useita pieniä nuppuja.

      Kiitos samoin sinulle virikkeellistä viikonloppua. Kyllä tämä iloksi muuttuu ja sunnuntainahan on se karaokeseuran kokouskin.

      Poista
    2. Harrastuksia on hyvä olla olemassa, joskus niitä tuppaa vain olemaan hiukan liikaakin! Mutta eipä käy elo tylsäksi! :D

      Poista
  3. Mukavia kuvia taas plättyskä. Olet ehkä juuri sellainen ihminen, jolle on aika helppo uskoutua ja kaataa huolet kannettaviksesi. Itsekin olen joskus kokenut samaa, toisaalta toisten auttamisesta saa aina itsekin energiaa, mutta rajansa kaikella, emmekä voi kaikkia auttaakaan,lähetän kuitenkin 85 voimahalia Sinulle. Olet juuri sellainen myötäelävä ilottelija, jonka omat murheet saattavat jäädä sen varjoon, eikä sekään ole hyvä.. voin olla vaikka kuuntelija jos haluat tai luotat minuun?

    VastaaPoista
  4. Kiitos Mustis. Nyt on taas ok, ainakin melkein:)

    VastaaPoista
  5. Terveisiä taas laulupiiristä. Kirjoitin hiukan siitä jo samakasassa. Laulu on suuri ilo ja positiivisten tunteiden herättäjä ihmisessä, ja myös säestää surullisia tunteita ja lohduttaa. -En oikein tiedä, minkä pistäisin ensimmäiseksi kaverini laulamista ihanista lauluista. Tango desiree...sata kelloa...keinu kanssani.jne.
    Ei pidä ottaa kannettavakseen liian raskaita toisten taakkoja, mutta joskus tulee ottaneeksi.
    Sinulla on tosi kauniita valokuvia.
    Laulamisen iloa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos meriili. Joskus on vain vähän niinkuin velvollisuuskin olla avuksi, jos mahdollista, näistä hankalista jutuista oli pari sellaista, siihen kolmanteen en suostunut.
      En tiedä kuvista, ovatko ne kauniita, nuokin oli kännykkäkameralla otettu ja ikkunan läpi.
      Lauluiloa Teillekin.

      Poista
  6. Tänään 19.3. oli valtava parvi urpiaisia ja pienoinen parvi viherpeippojakin, se on kevättä nyt.

    VastaaPoista
  7. Meillä tuli takatalvi tänään, kaikki vihreä ja leskenlehdet ovat nyt parikolmesenttisen lumipeiton alla! Voi harmi!

    Oli siinä hauskaakin, Pimu oli niin innoissaan uudesta lumesta, että juoksi edestakaisin pitkin tietä leuka maassa ja aurasi lunta suuhunsa. Oli hauska katsoa.

    Viime viikolla iso joutsenparvi lensi aurassa kovaäänisesti toitotellen pääni yli viereiselle merenlahdelle. Ehkä tämä takatalvi menee pian ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan se takatalvi tulee, täällä ei ole vielä senkään aika, kun on ihan oikiaa talavia:D

      Nyt on kommee aurinko, istuin pihalla auringossa ja luin sanomalehdet siellä:)

      Seinän vierellä muutama narsissin pää näkyy, samoin pari ilmasipulin päätä, vaikka ympärillä on vielä lähes metrin lumet, ainakin puoli metriä reilusti.

      Jänniä nuo urpiaiset, eilen valtava parvi, tänään ei yhtään. Tuolla Rautaruukin sulilla vesilläkin on jo joutsen nähty.

      Poista
    2. Joo, luonto on jännässä vaiheessa nyt, takatalvea ja kaunista kevättä!

      Nyt aurinko paistaa taas täydeltä terältään! :D

      Minä en ole nähnyt ainuttakaan lintua omenapuussa ja sen alla viikkoon, ja sitä ennen olivat isoina parvina siellä, varsinkin tilhet ja räkätit. Niin se vaihtelee.

      Tänä aamuna näin taas joutsenauran, vaikkei se ollut niin iso kuin edellinen, minkä näin.

      Poista