Tunnisteet

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kevättohinaa kukkasin

 Keväiset tohinat kukkasin kerrottu

Kesä tullee tohinalla, olis vielä vaikka mitä tehtävää täälläkin, mutta kyllä nyt mökille mieli halajaa.
Kukkasia sisällä ja ulkona ja muuta puuhastelua kuvin, kuvat otettu tänään keskiviikkona 23.5.
Ei täällä vielä hirveesti ole ulkona kukkivia, mutta sieltä maasta ne vielä nousee.
Mukavaa ja aurinkoista kesäkuun alakamista lukijoilleni.

Viimeinen kuva, jossa kysymys, missä tollasia kaloja?

Ihana ruusu maljakossa

Näitä hajuherneitä ym. kasvattelen ja istutan ulos

Muitakin kukkia oon kasvatellu

Tämä kaktus intoutui uudelleen kukkimaan

Sitkeät kaksi orvokkia

Kivikkokukkapenkin hoito taitaa siirtyä hamaan tulevaisuuteen

Ei uskois, että kukkaveneeni on tuossa otsikossa noin komee ja tällä hetkellä tommonen

Nurmikolla luonnon kukkia, en tiijä mitä

Lemmikkejä raparperien suojassa

Vain yksi narsissi, viime kesänä istutettuihin taimiin

Puut onneksi jo pinossa, vähän vinksallaan:D

Katosta tuli ihan kommee

Tässä olis vielä puurtamista

Valkovuokot ovat sitten kauniita

Tässä kysymys, mistä on tämä kalaisa kuva?



                                               Mukavaa kesää!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Luontoa ja haasteita (11 kysymystä ja vastausta)


"Torvisoittokunta?"


orvokki4you -blogin Orvokki haastoi vastaamaan 11 kysymykseen.

  1. Mikä saa sinut tuulettamaan, eli ilostumaan yli kaiken? - Onnistuminen jonkun askareen tekemisestä, hyvin lauletusta karaokesta sekä, jos olen pystynyt tekemään läheisilleni jotain hyvää tai muuten auttamaan heitä tai silloin varsinkin, jos olen onnistunut järjestämään jonkun tilaisuuden, siis ikuinen nuorisonohjaaja.:)

    2. Mistä tulet niin vihaiseksi, niin vihaiseksi, että? - Syyttömästi annetut loukkaukset tai muuten kaltoin kohdeltuna itseä tai ystäviäni, läheisiäni kohtaan.

    3. Mkä on mieluisin kuvauskohde, jos ja kun valokuvaat? - Maisemat, kukat, eläimet

    4. Tervehditkö naapureitasi / saman tien varrella asuvia? - Suurin piirtein, jos katseet kohtaavat

    5. Otatko katsekontaktin vastaantulijoihin, kun olet ulkoilemassa?          - Toisinaan otan, toisinaan en, riippuen kiireestä ja mielialastakin.

    6. Oletko hame- vai pitkäthousu-ihminen? - Ennen olin enempi hameimmeinen, juhlissa vieläkin, mutta nykyisin farkut ja ”pikkuiltaisin”mustat pitkikset, puseroissa sitten väripläikkää.

    7. Osaatko tanssia? - Kyllä osaan, mutta enää en pysty, enkä jaksa kaikkia nopeita tansseja tanssia, enkä sellaisia, joissa hypätään, kuten polkka ja jenkka. Olenhan entinen tanhuohjaaja, ripaskakin meni joskus nuorena,hih..

    8. Oletko käynyt lavatansseissa? - Olen käynyt, nuorempana varsinkin, nykyisin vain karaoke/tanssiravintoloissa..

    9. Entä karaokebaareissa? - Olen käynyt, nyt vanahana varsinkin:D Hyvä uudempi harrastus, kun tanssiminen on heikentynyt:D

    10. Mikä on pisin aika kun et ole käynyt bloggerissa (tai vastaavassa)?   - olisiko 3 – 4 viikkoa, en oo aatellu.

    11. Mikä sinusta tulee isona? - ”Kenpä tietäis sen, sen arvaisi huomisen...” , mutta toiveita on, että joskus olis iso:D
    Minne polkumme johtaa?...


    orvokki4you -blogin Orvokki haastoi vastaamaan 11 kysymykseen. Nyt vuorostani minä haastan seuraavat bloggaajat (poimin listasta aakkosjärjestyksessä summamutikassa, nyt naisia, hih hih) minun antamiin kysymyksiini ja jatkamaan tätä edelleen. Pysyttelen Samakasan poppoossa, joku on ehkä jo saanutkin tämän haasteen, mutta kysymyksethän on eriä:

Haasteen säännöt ovat seuraavat: Vastaa saamiisi kysymyksiin, 
keksi uudet 11 kysymystä ja haasta 11 blogiystäväää vastaamaan niihin 
ja keksimään puolestaan uudet 11 kysymystä.

Anjuusa
Helmiina
Laali
Marizan
Milena
Mustis
Petriina
Ripsis
Syysmyrsky
Ulleriina
Unikkohoituri


Toivon myös, että vastaukset olisivat hieman pitempiä kuin joo tai en.
  1. Oletko vilukissa?
  2. Oletko uinut avannossa?
  3. Mikä laulu on koskettanut eniten sisintäsi?
  4. Oletko paistanut talvella räiskäleitä nuotiossa?
  5. Oletko yöpynyt telttamajoituksessa talvella?
  6. Oletko lapsirakas/pidätkö vanhuksista?
  7. Pidätkö aktiivisesti yhteyttä sukulaisiisi?
  8. Matkusteletko paljon vai oletko mieluummin kotiseutuihminen?
  9. Ärsyttääkö tällaiset kyselyjutut/kiertokirjeet ym. vastaavat?
  10. Vastasitko rehellisesti vai valikoiden vai valehtelitko?   
    11. Yksi kymysys unohtui ja tässäpä olisi: Oletko onnellinen ja mikä olisi syy siihen?
    Kiitos vastauskistasi etukäteen!
    Luonnollista muokkausta:)

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

6. osa (viimeinen) matkamuisteloita: Turkissa 31.3. - 14.4.2012



Piknikillä

Matkamme Turkin Alanyassa lähenee loppuaan, mutta toisen viikon torstaina (perjantai-lauantain välisenä yönä kotiinlähtö) halusin/halusimme käydä vielä Dim-joen varrelle rakennetulla piknik-paikalla, jossa olin käynyt ed.menneen mieheni kanssa.

Muisteloita joskus 17 v sitten

Minusta se oli tavattoman romanttinen paikka, ravintolan looshit oli rakennettu osin joen päälle, loosheissa oli matalat pöydät ja tyynyt istuimina, joissa oli mukava ottaa vaikka ruokalevot päälle.
Joen yli oli viinirypäleköynnöksiä ja ravintolalla oma kala-allas, josta pyytivät tuoretta kalaa, taimenia, aterioihin.
Joessa pystyi vilvoitttelemaankin siis uimaan ja minähän aina:D
Siellä olimme silloin kuin ”Herran kukkarossa” vuorien suojassa, ihaillen kauniita maisemia vuoripuroineen ja nauttien hyvästä ruoasta ja rauhasta.
Paikka oli n.10 km:n päässä Alaniasta.
Tässä pari kuvaa vuodelta 1995 DIM CAYI, GÖL Piknik

Kuin "Herran kukkarossa" v.1995




Minä uimassa




















DIM CAYI, GÖL Piknik

Nyt suuntasimme tutulla taksillamme samaan paikkaan, mutta eihän siellä ollut enää mitään entistä.
Joen varsilla oli useita ravintoloita, näkyi myös niitä loosheja, mutta sitä paikkaa ei enää ollut, vaan se oli ilmeisesti jäänyt suuren padon taakse.
Tämä pato on rakennettu 4-5 vuotta sitten ja oli todella valtava.
Joen toisella puolella näkyi looshejakin, mutta se puoli ravintolaa ei vielä ollut auki, joten söimme siinä pääravintolassa turkkilaisen padan.

Tästä ei sitten tullutkaan sellaista piknik-reissua, kuten olin ajatellut, kun kaikki ei vielä ollut auki, turistikausi alkamassa. Juuri sen takia tämä ei ollut enää sellainen intiimi, rauhallinen paikkakaan, jossa kävi paljon myös paikallisia viettämässä aikaansa, vaan oli tehty turisteille sopiviksi.

Padosta vielä lainaan netistä tietoa:
”Aluehallinto rakentaa parhaillaan suurta patoa n. 5 km päähän yläjuoksulle joen mereenlaskupaikasta.
Pato tarjoaa Alanyalle paitsi juomavettä, myös ratkaisun pulmiin riittämättömästä ja epävakaasta sähköntarjonnasta.
Padon valmistuttua myös jokiveden korkeutta ja määrää on helpompi säädellä. Kuitenkin padon taakse jäävät alueet ja siten myös siellä sijaitsevat ravintolat tulevat jäämään veden alle, kun pato valmistuu.”

Tämä siis oli tehty jo 4-5 vuotta sitten.


Kuvat kertokoot lisää:

Vuorilta puroilee Piknik/padon seudulla

Padon rakennelmia

Ravintola padon näköalapaikalla

Näitä vuoripuroja oli paljon. Kaikkia ei padolla oltu tuhottu































Taksikuskillemme kaikki olivat tuttuja, ravintolan omistaja kävi meitä kättelemässä ja palvelu oli kovin ystävällistä.



Loosheja

Takaa näkyy pato

Ravintola vas. ylhäällä, pato taustalla

Padon suuruutta

Tietoja padosta turkin ja englannin kielillä

Mitähän lie varoituksia






















































Siinä sitten pohdittiin paluumatkaa ja taksikuskimme halusi viedä meidät toista reittiä takaisin. Toki se meille sopi, mutta enpä arvannut, mitä se tarkoitti.


Taurus- vuoret

Hän halusi näyttää meille upeita maisemia ja lähti viemään kapeita teitä, aika huonokuntoisia oikoteitä, mutkikkaita teitä ja ja ja APUA, just sinne vuoristoon, jota niin pelkäsin.
Pelkään rotkoja, tien soraisia reunoja ihan jyrkänteillä, enhän enää uskalla kiivetä edes katolle, niin lähde nyt sitten 2000 m:n korkeuteen vuorille.
Ja ennenkuin tuohon korkeuteen pääsee, niin tiehän kiemurtelee vaikka kuinka, kilometrejä kertyi tällaisia teitä ehkä n. 40-50.

Mutta näkymät oli upeita. Ihmettelen suuresti, miten siellä korkeuksissakin saattaa elellä joitakin ihmisiä, nimittäin mummeli käveli vastaan vuoristotietä, eikä asuntoja näkynyt lainkaan.

Vuohipaimenia myös näkyi ja niitä vuohia, miten nekin pystyy siellä elämään. Hyvin pieniä plänttejä maata oli siellä täällä, jossa kasvoi jotain, en muista kuinka korkealla oli vielä banaani- ja appelsiinipuita, enkä muista mitä siellä viljeltiin.
Luultavasti myös kirsikkapuita oli, ainakin sellaisiksi tulkitsin nuo komeassa kukassa olevat puut. Voin olla väärässäkin.

Kerron kuvilla tämän retken parhaiten, otimme niitä paljon ja aina kun pysähdyimme, niin pelkäsin tulla autosta pois, varsinkin silloin kun pieni levennys oli juuri mun puolella.
Jossain vaiheessa oli myös puunkaatajia työssään ja kuorma-autoja ja juuri ja juuri ohi pääsi, täytyy ihmetellä sitäkin, miten jyrkissä paikoissa pystyivät tekemään mitään tuollaista työtä ja jopa rakentamaan asumuksia kielekkeille ym. HUH HUH.

Taksikuskimme oli kyllä luotettava ja tunsi kaikki tiet, oikopolutkin, hän kertoi että on syntynyt näillä vuorilla ja rakastaa niitä.
Yhden kerran hän tahallaan pelotteli meitä hyppäämällä aivan rotkon reunamaan, sai meidät kauhusta hiljaiseksi. Kyllä tuli mieleen, että jos oikeesti olisi pudonnut, niin mitä me olisimme osanneet tehdä, ei onneksi toiste tehny noin häijyä, huomasi meidän ilmeert:(

Siitä huolimatta, no – tästä retkestä tuli siis ikimuistoinen.

Matkaa jatkettuamme tulimme pienelle asumukselle tai pienen kaupan tapaiselle, kuskimme kävi ostamassa oluttölkit meille kaikille ja usutti muakin ottamaan aina hörpsyt, niin ei pelottais:D
Mustaa huumoriakin oli, kuski laittoi tuttuja musiikkikappaleita, mm.Elvistä, mutta sitten tuli seuraava laulu:

Minä tietysti lauloin mukana suomeksi ja siitähän tuli hauskaa mun pelkojeni kustannuksella.




Kuvat kertokoot lisää, ne eivät välttämättä ole ihan matkan kulun mukaisessa järjestyksessä, koska ne ovat mun kännykästä ja kaverini digikamerasta poimittuja, mutta laitan jotain tekstiä kuviin:


Vihreää vettä joessa

Saari joessa ylhäältä vuorilta katsottuna

Komeita on maisemat





Kapeaa on tie

Kirsikkapuut (?) kukki

Synkännäköisiä pilvi, sinne vaan mentiin

Vuohia tunturilla

Tästä sitä tultiin



En ummarra

Vuoripurot olivat upeita

Jylhää ja pilvistä maisemaa



















Asutusta vuoristossa

Pilviä kohti

Melkein pilvissä ollaan



Puroja vuoristossa

Lisää vuoristopuroja

Purot olivat ihania




























Oli aika pahaset tikkaat, piti vaan kiivetä, että sai komeita kuvia:D












Mutkikas tie ja vuohia paimenensa seurassa


Vauhtiakin niillä oli


Vuoristossa rakennuksiakin

Mutkan merkkejä oli tuhkatiehään

Rinteillä asutaan

Kaukaa näkyy vuoristohotelleja, oli rykelmä. Tuntuu oudolta, että noin korvessa, onkohan asukkaitakin???





Kiitos, kun olette jaksaneet matkustaa kanssani. Kuten huomaatte matkamme oli onnistunut satakymmenen prosenttisesti. Toista samanlaista ei tule, mutta uusia tuulia puhaltelee – toivottavasti.
Nyt pidättäydymme kotimaassamme, rakentelemme terassia aitan edustalle ja aloitamme mökkeilykauden.