Tunnisteet

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Puntarointia.




Otsikkoni; Elämäniloa ja lettuja – jotkut ehkä luulevat, että mun elämäni on vain ilostelua ja hömppää, ehkä olen blogissani näin antanut ymmärtää.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että mieluummin jaan iloisia ja kepeitäkin asioita kuin raskassoutuisia ankeita tapahtumia/ajatuksia. Toki minunkin elämässäni sellaisia on.

Kuinka usein puntaroinkaan hyviä ja iloisia asioita ja vastaavasti surullisia, ankeita ja pahoinvoivia juttuja.

En ole kovin usein kertoillut mielipahastani tai ahdistuksistani, nytkin vain ohimennen mainitsen, että olen valvonut ja miettinyt muutamana päivänä, miten voisin olla avuksi ja tueksi ystävilleni ja lähimmäisilleni, joilla on vaikeuksia. Taloudellinen apu olisi helpointa ratkaista, mutta kun on kysymys henkisistä ja suhdeongelmista.

Joskus tuntuu, ettei enää jaksa kantaa toisten murheita ja huolia, hyvä että itsensä kanssa pärjää. 
Moni tuttavani/ystäväni/läheiseni pitävät minua jonkinlaisena luonnollisena kuuntelijana ja asioiden ratkojana vieläkin, kun aikoinaan työssäni jouduin tekemään sellaistakin työtä.

Nyt on tullut kolmesta suunnasta ”avun” pyyntöjä, enkä ole edes varma itsestänikään, teenkö/osaanko tehdä oikein ja se ahdistaa. 
No täytynee antaa hiukan myös ajan kulua, ehkä ne asiat selvinnee.

Onneksi minulla on positiivinen luonne ja löydän ilon aiheita myös vaikeuksista ja onneksi minulla on ajattelevainen ja tukea antava ystävä. 
Ei siis mitään hätää, niin ja ainahan tuohon kasaankin voi vähän heitellä:D

Nyt muutamana päivänä olemme ystäväni kanssa seuranneet noita lintupuuni eläinystäviä.
Kyllä siinä on ollut vilskettä. 

On ollut mukavia, mutta myös vähemmän mukavia eläjiä.

Lintujen lisäksi siihen on ilmestynyt oravapariskunta, joita on ollut hauska seurata, mutta vastaavasti puun juurella on näkynyt hiiriä ja lieneekö rottakin, hui, niitä en halua seurailla, vaikka ne mukavannäköisiä joittenkin mielestä onkin ja niin aloitin sodan niitä vastaan. 

Uutta kissaakaan minun ei kannata ottaa, kun nykyään olen niin paljon täältä pois (kesäisin mökillä), eikä kissaakaan voi aina joka paikkaan ottaa mukaan.
Anteeksi nyt vaan te maassa piipertäjät.

Ens sunnuntaina on karaokeseuran vuosikokous, jonka jälkeen on tehtävä veroilmoitus ym. ja sitten matkaan, iihaanaa, luulen, että olen sen loman ansainnut, vaikkei meillä mittää lommaa ookkaan.

Kepeästi kevättä/kesää kohden:)

Kaksi oravaa, toinen menossa pönttöön syömään linnun ruokia:D
Jonkun jäljet ja lieneekö rotta,plääh.
Kissalle olis töitä.
Kivannäköistä napostelua
Tuuhea häntä





Yhä ylös yrittää.

Ovat sööttejä.


sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

HyvänMieLen poStaus


Kiitos Aikatherine tästä hyvän mielen haasteesta, tuli ihan hyvä mieli:)

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

Olen nyt lukenut muutamien listauksia ja ovat olleet hienoja, kauniita ja isoja asioita, korkeamman päätettävissä olevia ja hyvää mieltä tuottavia.

Paljon on asioita elämässä, jotka tuottavat hyvää mieltä minullekin, mutta olen aina sanonut, että pienistä murusista onni koostuu, joten ajattelin tehdä poikkeuksen ja kerronkin vain niitä murusia ja jätän laajemmat asiat sanomatta, niitä silti on, mutta tällainen ratkaisu, olenhan omituinen höpöttäjä.

Järjestyskin on sikin sokin, vähän niinku minä itekki:D

  1. Inspiraatio
    Piharakennus, jossa minulla on teollisuusompelukoneet ja jonne on remonttien yhteydessä raahattu kaikki ylimääräinen tavara, johon lapset ovat tuoneet vanhat vaatteensa ja kaiken ylimääräisen, jonne olen kerännyt/kasannut kaikki mapit, on paperia, kangasta, nippeliä, näppeliä ja kaikenlaista rompetta niin palijon, ettei sinne jalalla mahdu, eikä se ole ollut lämmityksessäkään, sinne on hämähäkit saaneet monia vuosia tehdä rauhassa seittejään jne.
    Eilen sain inspiksen aloittaa raivaus, siitä tuli hyvä mieli, tähtäimessä on saada se kesäksi kuntoon.
  2. Musiikki
    Tiedätte kaikki, että pidän laulamisesta, myös sen tiedätte, etten ole mikään hyvä laulaja, en pysy tahdissa, aina en meinaa saada sävelestä oikeaa otetta, minua on arvosteltu, moitittu, joskus jopa ivailtu, mutta ilahduin suuresti, kun poikani, joka on musikaalinen, soittaa ja laulaakin, musiikkiluokat käynyt ym. sanoi, että hänen mielestään olen kympin laulaja ja perusteli sillä, että hän on saanut kylmiä väreitä laulaessani, on kuulemma tunnetta laulussa ja se on paljon hienompaa kuin laulaa vain teknisesti oikein.
    Tuli hyvä mieli, sillä se ei ollut imartelua, hänen ei tarvitse mielistellä.
  3. Kukat ja kaikki, mikä kasvaa mullassa ja maassa
    Kukat, tiedätte varmaan pienikukkaisen tulilatvan, sain joulun jälkeen sellaisen, mutta keltakukkaisen, kaverini tyttäreltä, kun tuli käymään perheineen.
    Yleensä nämä kukat kuolevat, kun ovat kukkimisen lopettaneet, mutta tämä, vaikka en ole paljoa hoitanut, kun ajattelin, ettei se uudelleen kuki kumminkaan, niin tänään huomasin pari-kolme uutta pientä kukkaa, se teki iloisen mielen.
  4. Lepo ja harmonia
    Nukuin aamulla pitkään ja kun heräsin, kaverini sanoi, että on keittänyt puuron ja termasissa kahvia. Tämä on luksusta, hän on aamuvirkku ja tekee näin melkein joka aamu, ihanaa.
  5. Muistot
    Pihamökkiä raivatessa löysin vanhan kortin, jossa oli poron kuva. Se kortti oli lähetetty Sevettijärveltä nuorimmaiselleni, joka oli veljeni perheessä hoidossa. Siinä kortissa kerrottiin, että nukuttiin teltta-ahkiossa ja kohta lähdetään Norjaan voiostoksille:D
    Mukavia muistoja.

    Sevettijärveltä silloin joskus

  6. Lapset ja lastenlapset
    Kerran olin laulukilpailuissa Emoniemen leirintäalueella, siellä meillä oli mökki ja minua tuli nuorin ja vanhin tyttäreni ja 4-vuotias tyttären tytär kannustamaan. En päässyt silloin jatkoon, mutta pikku tyttö sanoi, että olis se mummo saanu voittaa ku laulo niin hyvin, että hippulatki nauro:D
    Tämä samainen tyttö kysyi ujosti, että saisko hänkin laulaa mikrofooniin ja tietysti minä menin vetäjältä kysymään sitä.
    Vetäjä kysyi minkä haluaisit laulaa, niin vastaus oli Meksikon pikajuna, sitä ei ollut karaokena, mutta tyttö sai aloittaa kilpailut ja lauloi ilman säestystä kaksi säkeistöä siitä laulusta, pappa oli opettanu, mutta äitinsä ei ollu luvannut muita säkeistöjä opettaa. Ei oikein ollu nelivuotiaan laulu, varsinkaan ne loppusäkeistöt, mutta komeesti lauloi ne pari säkeistöä.
    Lapsista ja lastenlapsista tulee tosi hyvä mieli.
  7. Linnut ja luonto
    Lintupuuta katsoessani näin pitkästä aikaa viherpeipon, kesä tulee, ihanaa.
  8. Matkustaminen Suomessa ja ulkomailla
    Saan kaverinikin lähtemään etelään, Turkkiin, siellähän meillä on miitinki Heikin Baarissa, ai kun kivaa.

    Tämä on Tunisiasta.

  9. Koti ja terveys ja vanheneminen: 
    Tultiin saunasta ja sain vielä ihan ite leikattua varpaankynnet,hih.
  10. Ystävyys, läheisyys ja rakkaus
    Läheisyys, se on tärkeää, sylissäkin olis joskus kiva olla, mutta ku oon niin iso ja painava, etten halua rasittaa toista, mutta olen keksinyt, että kun menemme sänkyyn ja kyljelleen nukkumaan, niin johan siinä oon sylissä.:)))

Tämmösiä pieniä pipanoita, olishan näitä hyvän mielen hassutuksia enempikin, mutta tässä nyt aluksi. Kiitos Aikku, toivottavasti edes pikkuisen suupielet suuntaavat korvia kohden näitä lukiessa.

Ketähän haastaisin, moni on jo saanut tämän haasteen, mutta jos tulee kaksi kertaa, niin äläkää välittäkö.

Tässäkin teen poikkeuksen ja haastan vain miehiä:D, tässä on viisi, mutta olisihan täällä toinenkin mokoma. Toivon että hekin ottaisivat haasteen vastaan ja kirjoittaisivat näitä hyvän mielen kymmentä listaa.

On joskus hyvä pysähtyä miettimään, mitä oikein haluaa elämältä ja mistä kaikesta tuleekaan se hyvä mieli, ihan ne pienet murusetkin, suuria toiveita ei ainakaan itselläni enää ole, mutta nautin niistä, mihin pystyy ja jaksaa.

Haastan ainakin seuraavat miehet ja toivon, että muutkin ottavat haasteen vastaan jossain muodossa:

Gandalf
Pedro
jupeta
shamaani
Tyhjä kannu

Tässä nyt sitten se haaste tulee:

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."





perjantai 2. maaliskuuta 2012

Lunta, lunta ja kesän/kesien haikailuja

On maaliskuun 1.pvä armon vuonna 2012.
Eilen oli karkauspäivä, no se ei nyt muuta mitään elämässäni, olen edelleen leski vuodesta 1998, ja elän uudessa parisuhteessa, kohta kaksi vuotta.

Uutta perhettähän ei enää tällä iällä perusteta, kummallakin on ollut oma perhe, jotka ovat taas perustaneet omansa ja näin jatkuvuus on hoidettu.

Itsellemme on nyt tärkeintä, että pystymme limittämään yhteen kaksi erilaista elettyä elämää.
Toistaiseksi olemme mielestäni onnistuneet siinä kohtalaisesti.

Tämä talvinen elämämme on täällä pohojosessa lumien keskellä, lintujen ruokkimista, ystävien ja sukulaisten tapaamista, joskus karaokessa laulantaa, karaokeseuran toiminnan järjestämistä, miehellä muutama työkeikkakin, vaikka olemme molemmat eläkkeellä ja muuta pientä virikettä, kuten uimahallissa käyntiä ja tietysti tämä netti, kotihommista puhumattakaan ja vanaha talokin:)

Lunta onkin ollut runsaasti, tänään oli suvea ja niinpä piharakennuksen liiterin puolen katolta rojahti lumet maahan (kuva) ja piharakennuksen pääkatolle jäi vielä toinen mokoma(kuva).
Kolaamista on ollut molemmille ihan sopiva määrä, piharakennus on melkein lumen peitossa (kuva)
Nämä lumiset kuvat on otettu tänään.

Puuliiterin katolta tullut lumi

Piharakennuksen katolla vielä näin paljon lunta

Ko.rakennuksen edessä lumikasa

Asuintalon katolta lumet alkaa tippumaan




















Laitoin blogini uudeksi pannerikuvaksi meidän ensimmäisen veneemme, nykyisin kukkaveneenä pihallani.

Tällä veneellä kalastelimme merellä yhdessä ed. menneen mieheni kanssa. Minä jouduin soutumieheksi mieheni kokiessa verkot.

Arvatkaapas mitä on olla soutamassa merellä, kun on kova tuuli, kyllä siinä sai kuulla, että souva, huopaa, eiku souva ja vielä muutaman voimasanan kera. 

No minä kiltti nöyrä vaimohan soudin, mutta kerran tein tenän. 

Oli voimakas tuuli merellä, verkko piti saada nostettua pois, enkä millään meinannu saada venettä pysymään oikeassa asennossa, silloin alkoi kuulua kovalla äänellä niitä voimasanoja ja minähän en niitä ruvennu kuuntelemaan, nostin airot veneeseen ja sanoin, souva ite.

Kyllä siinä miehellä oli pyytelemistä ja lupauksien antamista, että soutaisin ja saataisiin verkot ylös, pitihän mun luvata, mutta ehdolla, ettei kirosanoja huudella, sillä yritinhän tehdä parhaani.
Sen jälkeen oli ihan mukava käydä verkoilla ja soutelemassa, kun oltiin asiallisia.

Kyllä ne kalastushommelit joskus oli rankkoja, vaikka vain harrastuksena tehtiin. Talvellakin oli verkot vesillä merellä, ensin pari kilometriä rannasta ja kun koettiin niitä, saattoi olla 30 astetta pakkasta.
Kylällä olivat miehetkin kauhuissaan, että mun ukko palelluttaa akkansa tuonne meren jäälle verkkoja kokiessa, kun kukaan muu kyläläisistä ei tarennu (ukko ja akka ei ollut haukkumanimenä, vaikka se tässä siltä kuulostaa):D

Eräänä talvena sitten meidän koulussa (aikuiskoulutuskeskus), jossa olin koulutussihteerinä, aloitettiin taas uusi veneenveistokurssi ja mun mieheni innostui siitä, jos minäkin tulisin mukaan, tehtäisiin sellainen merikelpoinen vene.
No niinhän ilmoittauduimme ja aloitimme urakan. 
Kurssit oli kolmena iltana/viikko työn jälkeen ja kun minulla oli halliin avaimet, niin saimme tehdä viikonloppuisinkin. 
Arvatkaapa, tuliko kotitöistä enää mitään, huusholli oli ku menneitten maja, eihän lapsetkaan, vaikka isoja jo olivat, koulun käynniltään mitään kotihommia ehtineet tehdä. 

No aikansa kutakin, venettä teimme 1-2 vuotta.
Se oli lähes 7 metriä pitkä, hytillinen vene, johon ompelin itse istuinpäälliset, joita myös petinä käytettiin.

Kesällä siirsimme veneen pihallemme, jossa myös tyttäreni ja hänen miehensä alkoivat avustaa sen rakentamisessa, sillä keväällä saimme tietää mieheni vakavasta sairastumisesta, eikä hän enää jaksanut sitä tehdä.

Vihdoin pääsimme testaamaan veneen vesille nähdäksemme, että se pysyi veden päällä – se oli ainoa kerta kun mieheni ajoi sillä. Hän sanoikin, että ei se hänelle ole tärkeintä, vaan se, että hän osasi veneen veistää.

Ohessa kuvia veneen teosta, myöhemmin tein siihen vielä telttaosan, jonka sai alas ja vävyni muutti hytin katon kaltevuutta. 

Vene oli meillä muutaman vuoden, tyttäreni ja vävyni käyttivät venettä, mutta myimme sen sitten pois, kun he eivät ehtineet Jyväskylästä asti huoltamaan sitä pienten lasten kanssa, enkä minä yksin pystynyt sillä ajelemaankaan, ainoastaan satamassa huolehdin ja käynnistelin välillä akkuja.

Veneen runko

Ruuvausreikien tapittamista

Tekemistä riitti

Valmistunut vene

Vene valmiina laiturissa

Vene vesillä






















 

Minun 60-vuotisjuhlakuva veneen kannella

Mökin vene ja uusi soutaja:)






















Meri oli miehelleni hyvin tärkeä elementti ja hän toivoikin, että kuoltuaan hänen tuhkansa ripotellaan sitten aikanaan mereen. Sinä syksynä näin jouduimme tekemäänkin.

Minäkin pidän merestä, tässä omassa rannassa on hiekkapohja ja mukava käydä uimassa. Kävelymatkaa on n.puoli kilmoteriä metsätietä. Viime kesän miitingin jälkeen Mustiskin kävi meillä ja uimassa.

Pidän myös järvestä ja uuden ystäväni myötä olen saanut nauttia kesäisin Keski-Suomessa sijaitsevasta kesämökistä, joka on ihan järven rannalla. Siellä on meillä vain pienoinen vene, jolla voimme käydä saaressa mustikassa tai muuten vaan soutelemassa.

Muistelen aina välillä mitä kaikkea on elämän aikana tehnytkään ja mitä kaikkea vielä haluaisin tehdä, mutta mutta... on ollut pakko rajoittaa, ei enää polokkaa tanssata:D

Ei kuitenkaan elämä silti ihan yksitoikkoista ole vieläkään, nytkin odottelemme kahden viikon lomamatkaa etelän lämpöön – heh, niin mikä loma meillä on, eihän meillä enää ole lomia, eikä vapaapäiviä, ei lomarahoja ei... mehän ollaan aina vaan eläkkeellä:D