Tunnisteet

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kalajoen miitingin puhe.



Hei, laitan tänne sen puheen, jonka pidin Kalajoella, siinä oli myös kilpailu mukana. Jokainen laskeskeli, montako karaokelaulun nimeä (alkuperäisenä ja taivuttamattomana) löysivät ja lähiten arvannut voitti.
Tässä puheessa laulujen nimien lisäksi on vain ja ainoastaan lisätty välimerkkejä (ei nimien keskelle) ja yksi ylimääräinen sana, joka ei kuulu laulujen nimiin ja se on ja.

Montako laulua Sinä löydät? Tietysti miitinkiin osallistujat eivät saa arvata, koska he tietävät, jos muistavat:D   :

Hyvää iltaa!


Tämä ilta, tämä yö.
Jos sanon; Tämä on totta, odotin kauan, kauan
Paljon kyyneleitä, tuskaa
Sanoja vaan, kaipuuni on uskomaton. Meitä jyrätään

Minä toivon, minä haluun viihdyttää
Ilta pienessä kaupungissa - nauravat silmät muistetaan
Sinut tulen aina muistamaan
Ollaan ihmisiksi niinkuin muutkin,
vietellen yövieras
Vierelläni viivy tää yö.
Olette kauniita
- anteeksi, valhetta vaan. Usko puolet mitä näet.

Niin kauan kun on aikaa, tytöt tahtoo pitää hauskaa,
Kun kellohame heilahtaa, jaksaa vanhakin tanssia.
Pojat tanssimaan!
Missä miehet ratsastaa? Niin paljon me teihin luotettiin,
ei se mennyt niin.

Mitä sinä teet mies? Laula kanssain.
Älä sinä huoli, oikeesti hyvin menee kuitenkin.

Uskothan, Kalajoen hiekat, meri, meren rannalla -
tyttö joka katsoo merelle, hän laulaa; Oon rakastunut.
Nää laulut rakkaudesta soivat.

Rannalla tuulee, iltarusko, ihana ilta, öiset kitarat ja kellot soi.
Haaveesta totta: alku kaiken kauniin. Missä aiot sä viettää yösi?
Missä muruseni on?

Jos se voisi olla totta, niin tule kanssani kylpyyn, antaudun/.
Haaveiden laiva vie meren taa.
Uskon ihmeisiin, valheita vain. Minä tunnen, minä tiedän.

Onko vielä aikaa päivänvaloon?
Kaduilla tuulee, hämärtyvä ilta.

Kun katsoit minuun, mä tahtoisin laulaa sinulle, ystäväin.
Niin sinulle laulan, kai laulaa saan?
Miksi mä maailmalle laulaisin?
Sulle laulan mä hiljaa; tunne et mua vieläkään.

Joka päivä ja jokaikinen yö keinu kanssani.
Kuka on se oikea yön kuningatar?
Hei älä luule, ei, ei koskaan sunnuntaisin, anteeksi!

Odota vielä, yksi huurteinen punaista ja makeaa.
Heilutaan, irtiotto, juhhei!
Minä, suloinen myrkynkeittäjä, kaunis valhe:
Missä puussa nauriit kasvaa? Nauran ja rakastan.
Jokaiseen päivään niin paljon mahtuu, ei turhia murheita.

Ei - makeaa myrkkyä. Vie minut kotiin.

Hei kuules poika, meidän matka.

Sinun levottomat jalat kulkija,
matkalla pohjoiseen, rakkaus Lappiin.

Minun tieni, yksinäinen pitkä tie, kiskot vievät etelään.
Minä toivon; tie vie sydämeen, kuin taivaisiin.

Hei Baby, näetkö mun silmissä rakkautta? Sun silmissä mä nään.
Olen onnellinen, kylkeen kyhnytä. Tahdon kanssas olla vaan.
Oi mikä ihana ilta!

Eilinen on mennyttä, kaikki häipyy on vain nyt.

Näkemiin, paljon sanomatta jää, nyt meni hermot. Nyt mä meen.

Tien päällä taas, tiedän että me palataan - me tulemme taas.

Moi moi vaan!

Tämän laulun lauloin myös Rantakallassa karaokena: 

http://youtu.be/4I4O3Vn5oZ8

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Ihmeellinen luonto ja elämän kiertokulku



Oletteko panneet merkille, että mitä enemmän tulee ikää ja niitä”hidasteita” omaan elämään, niin tulee katseltua aivan erilailla luontoa ja ympäristöä?

Elämä kulkee kuin hidastetussa filmissä. Itse ainakin koen niin.

Katselen luontoa aivan eri silmin kuin nuorempana, jolloin oli työ ja perhe hyörimässä ympärillä. Silloin oli erilaiset tehtävät ja huolet. Piti miettiä miten saa lapset kasvatettua niin, että he pärjäisivät omilla avuillaan, kun lentävät pois kotopesästään.
Nyt ”aikuisena” tarvitsee miettiä miten itse pärjää mahdollisimman pitkään kotonaan. Onneksi olen tavannut ystävän, ei tarvitse yksin ”märehtiä” tällaisen asian kanssa.

Täytyy myöntää, että elämän muoto muuttuu huomattavasti iän myötä. Tunnustan, etten enää jaksa/pysty samaa tahtia kuin nuorena, askel on hidastunut, vaivoja on kertynyt ja ajatustapakin on muuttunut ja myös harrastukset.
Enää ei ole niin väliä, jos jotain ei ehdi/jaksa tehdä, teen sen sitten myöhemmin tai jätän tekemättä.
On ihanaa kun olemme oivaltaneet sen asian, että voimme vaikka nousta neljältä jos tuntuu siltä, että on pirtee tai nukkua puolille päivin, jos väsyttää tai ottaa päivätorkut mihin aikaan vaan ja niin monta kertaa kun tarttee. Tämä etuhan on meillä eläkeläisillä.

Senhän tiedämme kaikki, ettei hommat lopu tekemällä, eikä niitä yleensä kukaan tee poissaollessammekaan.

Sen olen huomannut myös, että osaan nauttia enemmän luonnosta ja kaikista pienistäkin asioista. Katselen jatkuvasti maahan (etten vaan kompastu:D) ja näen kaikenlaista pientä sievää, miten luonto onkaan kaunista myös pienessä.

Ystäväni myötä on ympyräni laajentunut kotomökistä kesämökin riemuihin. Nautin suunnattomasti uimisesta ja saunomisesta ja pienistä näpertelyistä omaan tahtiin ym. ja siihen olen saanut mahdollisuudet, joista olen hyvin kiitollinen.
Myös ”sukulaiset” ovat lisääntyneet ystävän myötä ja on ollut hienoa tutustua heihin. On ollut hulinaa, mutta on taas sitten saanut rauhassa palautua normaaliin ”hidasliikkeiseen” elämänrytmiin.

Räpsin mielelläni kännykkäkameralla kuvia ja otan pieniä videonpätkiäkin, laitan tähän blogiini tämän kesän kuvasaldoa luonnosta. Kuvia lapsista sun muista henkilöistä en mielelläni laita, se on liian henkilökohtaista.

Kehotukseni onkin Teille hyvät lukijani, että katselkaa ympärillenne, miten luonto onkaan ihmeellinen kauneudellaan ja katsokaa millaisia eläimiä se on täynnään, upeaa.
Taivaan heijastumaa järvelle mökkirannasta katsottuna

Mökkirantaa ja aurinkopaneelit

Järveltä laskevan joen suistosta

Istuttamiamme neilikoita ja globelioita

Kivistä, kannoista ja daalioista värkkäämäni "taideteos"

Kalasääksen lentoa

Lepakko piti häätää remontoitavasta piharakennuksesta.

Kyykin nähtiin, tämä kuva kuitenkin Ähtärin eläinpuistosta

Minun "kotieläimeni"

Kannosta lköytyneitä

Näitä perhosia oli ranta-auringossa paljon, lentelivät varpaillenikin.

Ihmeellisen näköisiä ötököitä:D

Joutsen majoittui rantaamme pariksi päivää, mutta kuvani siitä oli huono, tämä on Ähtäristä.

Ulpukasta tehtiin lapsena tällaisia kaulaketjuja.

Souturetkellämme näin yhden lumpeenkin, on se vaan kaunis kukka.

Erilaiset sienikasvustotkin ovat kauniita.

Ateriakattaus isommalle porukalle kuistillamme

Ja viimeinen kuva, jossa arvoitus, kuka arvaa mikä tämä on?
Älkää kiirehtikö liikaa, jotta ehditte nähdä ja kuunnella.