Ihmeellinen luonto ja elämän kiertokulku

Oletteko panneet merkille, että mitä enemmän tulee ikää ja niitä”hidasteita” omaan elämään, niin tulee katseltua aivan erilailla luontoa ja ympäristöä?

Elämä kulkee kuin hidastetussa filmissä. Itse ainakin koen niin.

Katselen luontoa aivan eri silmin kuin nuorempana, jolloin oli työ ja perhe hyörimässä ympärillä. Silloin oli erilaiset tehtävät ja huolet. Piti miettiä miten saa lapset kasvatettua niin, että he pärjäisivät omilla avuillaan, kun lentävät pois kotopesästään.

Nyt ”aikuisena” tarvitsee miettiä miten itse pärjää mahdollisimman pitkään kotonaan. Onneksi olen tavannut ystävän, ei tarvitse yksin ”märehtiä” tällaisen asian kanssa.

Täytyy myöntää, että elämän muoto muuttuu huomattavasti iän myötä. Tunnustan, etten enää jaksa/pysty samaa tahtia kuin nuorena, askel on hidastunut, vaivoja on kertynyt ja ajatustapakin on muuttunut ja myös harrastukset.

Enää ei ole niin väliä, jos jotain ei ehdi/jaksa tehdä, teen sen sitten myöhemmin tai jätän tekemättä.

On ihanaa kun olemme oivaltaneet sen asian, että voimme vaikka nousta neljältä jos tuntuu siltä, että on pirtee tai nukkua puolille päivin, jos väsyttää tai ottaa päivätorkut mihin aikaan vaan ja niin monta kertaa kun tarttee. Tämä etuhan on meillä eläkeläisillä.

Senhän tiedämme kaikki, ettei hommat lopu tekemällä, eikä niitä yleensä kukaan tee poissaollessammekaan.

Sen olen huomannut myös, että osaan nauttia enemmän luonnosta ja kaikista pienistäkin asioista. Katselen jatkuvasti maahan (etten vaan kompastu:D) ja näen kaikenlaista pientä sievää, miten luonto onkaan kaunista myös pienessä.

Ystäväni myötä on ympyräni laajentunut kotomökistä kesämökin riemuihin. Nautin suunnattomasti uimisesta ja saunomisesta ja pienistä näpertelyistä omaan tahtiin ym. ja siihen olen saanut mahdollisuudet, joista olen hyvin kiitollinen.

Myös ”sukulaiset” ovat lisääntyneet ystävän myötä ja on ollut hienoa tutustua heihin. On ollut hulinaa, mutta on taas sitten saanut rauhassa palautua normaaliin ”hidasliikkeiseen” elämänrytmiin.

Räpsin mielelläni kännykkäkameralla kuvia ja otan pieniä videonpätkiäkin, laitan tähän blogiini tämän kesän kuvasaldoa luonnosta. Kuvia lapsista sun muista henkilöistä en mielelläni laita, se on liian henkilökohtaista.

Kehotukseni onkin Teille hyvät lukijani, että katselkaa ympärillenne, miten luonto onkaan ihmeellinen kauneudellaan ja katsokaa millaisia eläimiä se on täynnään, upeaa.

Taivaan heijastumaa järvelle mökkirannasta katsottuna

Mökkirantaa ja aurinkopaneelit

Järveltä laskevan joen suistosta

Istuttamiamme neilikoita ja globelioita

Kivistä, kannoista ja daalioista värkkäämäni "taideteos"

Kalasääksen lentoa

Lepakko piti häätää remontoitavasta piharakennuksesta.

Kyykin nähtiin, tämä kuva kuitenkin Ähtärin eläinpuistosta

Minun "kotieläimeni"

Kannosta lköytyneitä

Näitä perhosia oli ranta-auringossa paljon, lentelivät varpaillenikin.

Ihmeellisen näköisiä ötököitä:D

Joutsen majoittui rantaamme pariksi päivää, mutta kuvani siitä oli huono, tämä on Ähtäristä.

Ulpukasta tehtiin lapsena tällaisia kaulaketjuja.

Souturetkellämme näin yhden lumpeenkin, on se vaan kaunis kukka.

Erilaiset sienikasvustotkin ovat kauniita.

Ateriakattaus isommalle porukalle kuistillamme

Ja viimeinen kuva, jossa arvoitus, kuka arvaa mikä tämä on?

Älkää kiirehtikö liikaa, jotta ehditte nähdä ja kuunnella.