Kesää kuvin

Mökkijärvemme toukokuun kuutamossa katsoen vasemmalle puolelle järveä

Sama järvi samana yönä samaan kellon aikaan katsottuna oikealle.

Kesä on ollut säitten puolesta hieno ja muutenkin, 
on ollut iloa ja surua, mutta sehän kaikki kuuluu elämään.
Jonkin verran olen räpsinyt kuvia kännykkäkameralla pitkin kesää ja tässäpä olisi jonninmoinen lajitelma niistä. 
Kuvat kertonee itse tarinaansa, olkaapa hyvät:

Joutsenperhe vieraili kaislikossamme

Hitaasti, mutta ylvääsi joutsenet lipuivat meitä pelkäämättä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mökillä kasvattamiamme kukkia...

En muista nimeä, mutta kauniita olivat

Harmi, että kukka kesti vain päivän

Mustikkareissulla näimme tällaisen lähteen, oli kirkas ja puhdas vesi.

Lähteen reunalla istuinpuunrungolla oli kaksi mukia

 Olen aiemminkin kuvannut perhosia, mutta tässä pari uutta perhosta, joita en silloin nähnyt, toinen on haapaperhonen, mutta toisen nimeä en löytänyt kuvastoista, tietäisitkö sinä? Tämä osui mun marjanpoimuriin, josta otin varovasti sormen päälle, luulin että se vaurioitui ja kuoli, mutta sehän virkustui ja lähti lentoon. 

Haapaperhonen istahti mun jalalle

Tämä perhonen tarttui marjanpoimuriin, tässä mun sormella, en löytänyt perhosen lajiketta, tietääkö joku ?

Haapaperhonen siivet supussa

Valkoisia perhosia lenteli myös.

Västäräkin pesä, joka löytyi puupinosta, mutta hylkäsivät sen, kun otimme saunaan pinosta puita. Tekivät toisen pesän eri paikkaan.

Jäkälä on kaunista materiaalia, tein pihatielle tällaista reunustaa, johon on istutettu jotain kukkaa keskelle, ei vielä näy kuvassa.

Kävimme katsomassa myytäviä/vuokrattavia mökkejä, tässä on saunarakennus. Hienoja mökkejä ja upeita kallioita, joissa kapeassa halkeamassa kasvillisuutta, mutta järvi oli mitätön, tai siis lampihan se oli ja kaislikkoista suomaista taustalla, jossa iso parvi lenteli lokkeja. Lammessa sukelteli tavi (kai se oli tavi?)

Ohdake oli komea, iso, ei tarvi paljoa multaa, kivimaastossa kasvoi.

Upeaa kalliota.

Eiköhän nämä kuvat riittäne tässä vaiheessa. Oikein hyvää kesän jatkoa, nauttikaa.

Kun aika on...

Muistelen aikaa mennyttä, kun olimme pieniä lapsia. Kotini oli maalla, isäni sotainvaliidina hoiti pienviljelystilaa ja teki puusepän töitä. Äitini hoiti kahdeksan lasta maailmalle navetta ym. töiden ohella. Veljiä oli viisi ja kaksi siskoa, nyt meitä on jäljellä kolme poikaa ja kolme tyttöä, kun tänään tuli suruviesti, että veljeni nukkui ikiuneen vaikean sairauden murtamana. Vuosi sitten menehtyi toinen veljeni yllättäen.
On alkanut sukupolven vaihdos, panee ajattelemaan vakavasti.
Muistan, rakas veljeni, kun halusit kantaa viime vuonna toisen veljeni hautaan, vaikka itse olit jo silloin hyvin heikko ja pelkäsimme, että tuuperrut sen taakan alla, mutta urheasti kannoit.
Elämäsi elit voimakkaasti, olit hyvin aktiivinen, osallistuva ja kannustava. Jään kaipaamaan, hyvää matkaa.

                                 Pidit musiikista, laitan tähän Sinulle kitaraversiona Surujen Kitaran.

Luontotaidetta

Kuvat kertokoot itse tarinaa:

Jäkälä on kaunista luonnonmateriaalia, tein mökille tienvierustaa

"Äitienpäiväkakku" ja ruusu, tässäkin luonnon kiviä ja jäkälää.

Utelias kala rantavedessä, tuli katselemaan mun varpaita:)

Luonto tekee itse taidetta

Siitepölyä järven rantavedessä

Kaunista

Muuttuvaa taidetta

Ja ei kun paranee vain, ennenkuin katoaa...

Toukokuun auringonlaskua Vahankajärven rannalla paluumatkalla karaokesta

Toukokuun kuutamo samalta reissulta, kuvattu toiselta puolen järveä.

                     Kiitos kun kävit kurkkaamassa. 
                Kaunista kesää lukijoilleni.

Kiitos

                                                        
   http://youtu.be/SHvcu6X05gY

Mistä kiitän -" Elämälle kiitos" - lauloin lauantaina Rantakallan iskelmätähtikilpailujen finaalissa.
Iltapäivän karsinnassa lauloin "Kertokaa se hänelle" .
Oli mahtava kisatunnelma, onnistuin  kuuntelijoiden mielestä aika hyvin, omasta mielestänikin.
Lauantaina iltapäivällä oli finaalikarsinta, 60 laulajaa, joista valittiin illan finaaliin 20 laulajaa, 11 miestä ja 9 naista, pääsin tähän ryhmään.
Tässä kilpailussa valittiin yksi voittaja = "Rantakallan Iskelmätähti" ja toinen = "Rantakallan karaoke-iskelmätähti yleisöäänestyksen voittaja Kevät 2013". Tämän toisen tittelin sain minä, josta kiitän kannustajiani ja äänestäjiä.
Hyviä laulajia oli tosi paljon ja tuomareilla oli vaikeuksia valita parhaimpia, mutta yksi siis voitti ja 19 finalistia oli kakkosia ja kaikki muut kolmosia, neloset olivat pudonneet jo alkukarsinnoissa :)

Kokonaisuudessaan ja erilaisuudessaan tämä kilpailu oli tosi mielenkiintoinen. Tästähän sai oman laulunsa levylle jos tahtoi ja minä voitin vielä tuolla yleisön äänillä julkaisukelpoisen singlen teon, jotta täytyy tässä ruveta hakemaan ja harjoittelemaan/opettelemaan sopivaa laulua levytykseen, wau.

                                               Kiitos!

Äänten kalastelua

Myös kukkani voivat hyvin, posliinikukka teki seitsemän kukkaterttua ja tuoksu oli huumaava :)

Voi rimpati rallaa taas...

Mitä tää kettuilija – ei ku lettuilija on menny tekemään.

Ei oo joutanna lettupannun varresa olleen, vaan enempi mikrofoonin vartta on pijelty.

Perjantaina tuli naapurin isäntä uuden naisystävän (deittipalstan kautta löytäny) kanssa kylähän ja karaokea laulamaan, siinä kotiviiniä ei laulettu, mutta sitä hiukan maisteltiin ja lauleltiin ihan muita lauluja melkein aamu nelejään asti. Lauantaina sitten pitikin piristäytyä tuonne Rantakallaan (50 km) karaokekilipailujen karsintaan.

Minä ku oon joskus harrastanu tuota kalastelua ja metsästelyäki, niin aattelinpa nytki kalastella muutaman äänen, jos vaikka sais tuon virallisen/laillisen levyn tehtyä, jos siis saa eniten ääniä kahden viikon aikana. Sitä voipi netistä seurata kuka vaan, ketkä 10 ovat toplistalla, loppuajasta annetaan prosentitkin äänistä, sitten on kova taisto kuka voittaa :D

Äänestää voi tekstiviestillä, soittamalla tai lähettämällä postikortti, ohjeet ja hinnat löytyy heidän nettisivuiltaan, joista linkit alempana.

Nämä äänet ei vaikuta loppusijoitukseen, vain ainoastaan jos saa eniten ääniä pääsee tekemään sen levyn, jota voi soittaa vaikka radiossa, siis luvallisen ja laillisen levyn.

Tuossa kilpailussa valitaan vain yksi voittaja, joka todennäköisesti en ole minä, eikä kaverinikaan, kun siellä oli ihan huippulaulajia, joihin minä en ole koskaan kuulunut.

Osallistujia oli kolmessa karsinnassa pitkälti toista sataa, joista 80 on päässyt finaalikarsintaan.

Sanon jo nyt, että oli tosi hieno kilpailu, vaikka illassa ei ehtinyt laulamaan kuin vain yhden laulun, mutta jokainen sai omaan sähköpostiinsa sen oman laulunsa ja jos halusi sai ostaa sen levynkin.

Tässä minun lauluni on kokonaisuudessaan (tuossa äänestys listassa on vain näyte):

https://dl.dropbox.com/u/11599661/ranataklla3/Tervonen%20Sirkka.mp3

Näin äidilliset terveiset kaikille ja tässäpä linkit äänestystä varten.

Siellä on tosiaan kaikki 80 finalistia, saattaapi monille olla tuttujakin.

http://iskelmatahti.com/yleisoaanestys/

Minun numeroni on siis 1857 ja kaverini numero 1835.

Äänestys tapahtuu siis esim. tekstiviestinä numeroon 173322 ja viestikenttään: Laulu 1857 (tai kaverini numero tai jos teillä on muita tuttuja, niin numerothan löytyy luettelosta).

Kauniit kiitokset mahdollisista äänistänne, lauluhan oli jo palkintona :D

Ens lauantaina tulee karaokekerholaiset meille viettämään nyyttikesti-illanviettoa ja laulelemaan, seuraavana lauantaina olenkin Limingassa tuomarina Sm- iskelmäkaraoken alkukarsinnoissa ja sitä ennen reissaamme Seinäjoella ja käydään katsomassa joko mökille pääsis autolla vai pitääkö aurauttaa tietä. Kevättä alakaa rinnuksissa olla, joo.

Sitä sammaa toivottelen teitille.

Keväinen talvipäivä

Saman päivän ilta meren rannalla

Sunnuntai 24.2.13 oli tämän talven sanoisinko ensimmäinen keväinen päivä.

Oli aurinkoa, lempeää tuulta ja lämmintä. Keskisuomalaisilla alkoi hiihtoloma,

joten minäkin sain viikonlopuksi tyttäreni perheineen käymään ja he jatkoivat matkaa Rukalle laskettelemaan.

Siinä tultiin juuri merelle

Ja lapsilla oli hauskaa

Pajuissa hienosti vain toisella puolen vartta jäätä

Ja aurinko paistaa

 Kävimme kävellen pulkkien kanssa meren rannalla, kaverini hiihtäen. Minulla oli pilkkijakkara, vanaha ku oon, ei jaksa koko aikaa seisoskella, repussa oli retkieväänä mehua ja keksiä.

Meri oli upean näköinen auringon säteineen.

Jäistä upeaa kimallusta puissa ja heininissä

Ei muuta auringonottoon:D

Otimme muutamia kuvia mielenkiintoisesta asiasta, nimittäin jäähileistä/puikoista rannan pajuissa ja oljen korsissa. Siellä kuului koko ajan pientä rapinaa, kun tuuli ja lauha ilma pudotteli noita ohuita jääpuikkoja.

Puut ja pensaat olivat kaukaa katsottuina, kuin kimaltelevia hopeapajuja. Meriheinät loistivat myös auringon kanssa kilpaa, niissä oli jäätä erikoisesti vain toisella puolella. Lapset imeskelivät niitä ja kehuivat, että on hyvää:)

Oljen korsissa jäätä

Lähikuva oljenkorresta ja jäästä

Tällaisia puikkoja rapisi koko ajan hangelle

Puut olivat hienonnäköisiä kimalteluineen

Aluksi ei lapset olleet niin innoissaan merelle lähdöstä, mutta takaisin paluu oli samanlaista, siellä olisi viihtynyt pitempäänkin enkeleitä tehden ja kahlaten lumessa, välillä hanki kesti lasten painot.

Ihana päivä, kuvat kertokoon lisää.

Kyllä luonto osaa maalata taidetta:)

Minun lauluni

Minun lauluni

(Haaveiden maa Säv. Mika Toivanen, san. Remes, Sov. Jari Holm)

Haaveiden maa

on se maa

minne joutsenet

minut siivillään

vie kiireestä pois.

      Meillä kaikilla taitaa olla haaveita ja ilman niitähän elämä olisi aika tyhjää. Minun yksi haaveeni on toteutunut ja toivottavasti toteutuu myös ensi kesänä, nim. kesämökki järven rannalla, jossa joutsenet uiskentelee, eikä kiirettä mihinkään.

Haaveiden maa

on se maa

missä valkoiset

hiekkarannat nään

kuin lunta ne ois.

      Lumesta en kesämökillä haaveile, mutta pieni pläntti hiekkarantaa on ihanaa.

Minä tarvitsen sen

maan kauniiden haaveiden,

kun ahdistus painaa

yö kyynelten on.

      Miten hyvin tässä sanotaankaan, minä tarvitsen tuon haavemaan, sillä monesti mieltä ahdistaa ihmisten pahuus ja ilkeät mielipiteet ja yöllä sitten muutama kastepisara kostuttaa poskiani.

Jos ahdistaa sua

voit seurata silloin mua

kun maatani lainaa

et oo onneton,

sillä haaveiden maa myös sua lohduttaa.

      Usein myös ystävät saavat toisiltaan lohdutusta ja näin haaveiden maata voi lainata.

Haaveiden maa

mielen saa

taas jaksamaan

alla lehmusten

niin lämmin on yö.

      Haaveiden maassa mieli lepää ja rentoutuu, eikä sydäntä palele, yö on silloin lämmin. (ainakin viime yö, kun uunia lämmitettiin)

Haaveiden maa rauhoittaa

kukkain tuoksullaan

pienen ihmisen,

kun ahdistus syö.

      Ihminen on pieni ja jos ahdistaa, niin se kuluttaa vielä lisää, mutta kukat ovat oikeasti sellaisia, jotka rauhoittavat mieltä, ovat hyväntuoksuisia ja kauniita. Myös linnut ihastuttaa ja rauhoittaa, minun lintupuuni olohuoneen ikkunan luona, kevät tulee ja muuttolinnut saapuvat, ihanaa.

Minä tarvitsen sen,

maan kauniiden haaveiden

kun ahdistus painaa

yö kyynelten on.

      Viime vuosi oli minulle todella raskasta aikaa, joten tarvitsen tällaisen haavemaan ja toivon, ettei tarvitse olla onneton.

Jos ahdistaa sua

voit seurata silloin mua,

kun maatani lainaa

et oo onneton,

sillä haaveiden maa myös sua lohduttaa.

      Tämän laulun laulan Tähtiartistilaulukilpailun finaalissa kahden viikon päästä ja sanoisin, että myös tämän laulun sanoma koskettaa minua syvästi. 

Lintupuuni