3. osa matkamuisteloita: Turkissa 31.3.-14.4.2012

Kale-kukkula

Netistä lainattua esitietoa Kale-kukkulasta:

”Kale — kukkula ja Linnoitus

Kale kukkula ja Linnoitus. Keskiaikainen linnoitus, joka sijaitsee korkealla, kivisellä niemimaalla Alanyan kaupungin yläpuolella 250 metriä merenpinnan yläpuolella. Kale on ehdoton vierailukohde mahtavine näköaloineen. Kukkulaa on myös kaunis katsella niin päivällä kuin iltavalistuksellakin vaikkapa omalta parvekkeelta.. ”

Merhaba! - Hei!

Nämä matkakertomukseni eivät välttämättä mene ihan oikeassa järjestyksessä päivittäin, mutta luulen ettei se haittaa.

Kale-kukkulan retken valitsimme päivälle, jolloin oli pilvipoutaa, ei siis auringon pitänyt porottaa liikaa, mutta taisi se kuitenkin paistaa koko sen matkan.

Kale-kukkulan huipulle on tietä pitkin 3,5 km. 

Aluksi hyppäsimme lähimmältä dolmus-pysäkiltä nro 1:een, jolla pääsimme keskustaan ja pysäkille, josta nelosella jatkoimme matkaa kukkulan huipulle. 

Siellä huipulla on Linnoitus, johon olisi ollut sisäänpääsymaksu, mutta meitä ei nyt kiinnostanut mennä sinne katselemaan niitä kivisiä rakennelmia, kun niitä oli pitkin matkaa alaspäinkin.

Minä en uskaltanut kiipeillä

Ilona ja kaverini kielekkeellä

Kaikenlaisia muureja ja taloja

Olen joskus käynyt siellä sisälläkin, mutta nyt lähdimme patikoimaan pikkuhiljaa alaspäin kuvaten jyrkkiä maisemia, kukkia, taloja ja merta ja Alanyan kaupunkia.

Kaupunkia ja satamaa kuvasimme aina välillä, jotta huomaisi, että olimme aika korkealla.

Onneksi olin löytänyt hyvät sandaalit ja olin suojannut laastareilla hyvin rakkulat varpaissa. Muutenkin mun sökö poloveni kesti suhteellisen hyvin, kun emme kävelleet kauhiaa vauhtia, vaan nautimme luonnosta. 

pieniä myyntikojuja

Linnoituksia

 Matkaa meille kertyi kolmisen kilometriä, kun hyppäsimme taksin kyytiin, jokavei edullisesti Alanyan keskustaan, josta dolmuksella loput matkaa.

Linnoituksien välistä näkyi kaupunki

Välillä kävimme juomassa kahvilassa kahvit ja syömässä yhdet lämpimät voileivät. Näitä pieniä mukavia kahviloita oli useita matkan varrella. 

Daamit odottelee kahvia ja lämpimiä voileipiä

Kahvila oli monessa tasossa

Kahvilan kukkapenkki

Pieniä ravintoloita ylhäältä katsottuna

Eräästäkin antoivat käyntikortin ja sanoivat että jos soitamme sinne, niin he hakevat hotellilta. 

Ei taida Suomessa olla sellaista palvelua.

Heikin baaristakin oli kotiinkuljetus ja hakukin, jos olisi soittanut. Ne keräsivät auton täyteen asiakkaita ja kuljettivat ilmaiseksi kotiin. Topin baarissa samanlainen käytäntö, Sepon baaristakin olisivat vieneet, mutta kun se oli niin lähellä, ettei tarvinnut.

Pikkuhiljaa alaspäin tallustelua

Ne keltaiset kukat, mä ja ilona

Siis vielä Kalen retkestä, kuvat kertokoot lisää, oli mahtavaa kävellä alaspäin ja nähdä upeat maisemat. Välillä oli penkkejä, jossa voi levähtää.

Kale-kukkula on suosittu rakastavaisten paikkanakin, pitävät siellä häitä ja nytkin nähtiin muutamia nuoria rakastuneita istuskelemassa.

Viehättävä pesupaikka matkan varrella

Ihastuttava penkki, laivanmuotoinen

ne syreenit, ah

Kasvillisuudesta, appelsiini- ja sitruunapuut olivat hedelmissään ja nuo keltaiset puut kukkivat täydesti, upeita kukkia muitakin mm. vehka, liljoja, pelargonioita, kaktuksia, ym. ym. en tiedä kaikkien kukkien nimiä, mitä siellä oli. 

Onko tämä joku kaktus vai mikä?

Olisiko kirsikkapuu?

Joku vehkalaji?

Yhdessä pienessä ”koti-butiikissa” maalailtiin jotain isohkoja palloja (aivan kuin kookospähkinä tai mikähän hedelmä se lieneekään, n.10-20 sm halkaisija, roikkuivat puusta). Niistä palloista tehtiin koriste-esineitä myyntiin. 

Näitten kuvaa ei saatu onnistumaan, mutta hattukaupasta on kuva, olisiko siellä Maxille uutta hattua?

Hattukauppa ja vähän muutakin

Talo ja appelsiinipuita

Talot oli jyrkänteillä

Ihmettelen jatkuvasti, miten siellä tuntureissa ja korkeilla, kivisillä, jylhissä ja karuilla maisemissa ihmisillä on taloja ja pieni pläntti maata, mutta niin ne vain siellä asustelevat.

Maatakin sen verran kallioiden välissä, että pientä viljelystä saattoivat harrastaa. 

Pihamiljöötä, patsaita:D

Kukko, kanojakin oli, ei ehtineet kuvaan

Hevonen. Aasista ei tullutkaan kuvaa, tai sitten se oli toisella retkellä, tuntureilla

Pieni hautausmaa

Pihalla saattoi olla yksi lehmä, kanoja kera kukon, kissa ja koirakin ja appesiinipuita pari ja ehkä sitruunapuukin. 

Alaspäin vaan, jalan kuitenkin, ei siis noissa autoissa

Kaupunki ja punainen tornikin jo näkyy

Komeat on maisemat ja taloja korkealla, huh

Komea risteilijä oli päivisin satamassa

Siinä sitä patikoidaan, minä kameran takana

Veneitä katsottuna ylhäältä

On jyrkkää, on on

Kahdet portaat ei minnekään.

Banaanipuita en muista Kale-kukkulan asukkailla nähneeni, mutta toisilla retkillä näin kyllä niitäkin. 

Yhden hevosen ja aasinkin havaitsin tienvarsipihoilla.

Kale matkalla otimme paljon kuvia, niistä koostuu matkakertomukseni parhaiten.

Upeita rakennuksia

Ontto puu

Komeita oli rakennukjset

Edelleen upeita rakennuksia

tietä pitkin alaspäin

Kerrosrakentamista maastoon

Norsupatsas

Lähestymme kaupunkia

Onkaloita ja muureja

Kiva näkymä

Salaperäisiä onkaloita

Tie kulki läpi kallion

Voi näitä muureja

Tien varrella hauska vesijohto ja pesuallas

Tuollahan me tytöt tallustelemme

Kohta päästiin kaupungin kupeeseen

Oli todella ihana päivä ja uni maittoi seuraavana yönä. 

Käytiin illalla ottamassa pienet vielä siinä Sepon baarissa, mutta siellä oli yksi mies, joka toljotti koko ajan jalkapalloa, kyllästyimme odottamaan, että aloittaisivat karaoken ja tilasimme laskun yhden juoman jälkeen.

Silloin tarjoilijat jo hätääntyivät ja sanoivat herralle, että nyt alkaisi karaoke, hän tilasi myös laskun, joka tuli vahingossa meille ja oli paljon pienempi, kuin meidän, mutta lauloimme yhden laulun, emmekä jääneet. 

Olisivat saaneet meistä paremmat asiakkaat, mutta n. tunnin odotuksen jälkeen ei enää kiinnostanut. 

Karaokevetäjäkin oli niin tympäytyneen näköinen, kun ei voinut laulattaa porukkaa.

Kiva jos jaksoit tänne asti.

Lyi geceler, Hyvää yötä