4. osa matkamuisteloita: Turkissa 31.3. - 14.4.2012

Turkkilainen ilta

Meidän matkamme oli melkein koko ajan omatoimista, mutta turkkilaiseen iltaan oman hotellimme allasbaariin ilmoittauduimme.

Baariin oli katettu pitkä seisova pöytä ja siinä oli aivan ihania monia salaatteja ja ruokia ja pöydät oli sijoitettu kauniisti baariin ja altaan vierustoille siten, että näimme illan ohjelmat.

Tänne minäkin pukeuduin hienosti, se kilmalteleva, punakukkainen hame, josta kerran oli arvuuttelua ja kimalteleva toppi ja jakku ja kengätkin tanssikengät, vaikka oli ne rakkulat varpaissa, mutta kun ei tarvinnut kävellä pitkiä matkoja:D

Meidän pöytämme oli altaan resepsuunin puolella, siihen mahtui isommat pöydät ja altaan toisella puolella oli kaksi kahden hengen pöytiä. Toisessa istui yksinään vanhempi, isokokoinen nainen.

Tarjoilijapoika kävi häneltä kysymässä, jos hän olisi tuonut ruoat, mutta tämä nainen halusi itse lähteä hakemaan.

Seurasin kun hän lähti kävelemään altaan reunaa, jossa oli kapeahko väli toisiin pöytiin ja kulmassa hän astui toisella jalallaan veteen ja putosi altaaseen, jossa siis oli aika kylmää vettä.

Vetten päällä kävely ei siellä siis onnistunut.

Siinä tuli tarjoilijapojille hätä, miten saavat vedettyä ylös isokokoista naista, paljon isompi kuin minä, vaikka minäki oon iso. 

Neljä miestä sai vaivoin vedettyä hänet reunalle, mutta ilmeisesti terävä reuna teki kipeää, kun hän ei pystynyt kävelemään, vaan jäi istumaan. 

Siihen hänelle tuotiin huopa lämmikkeeksi ambulanssia odotellessa. Ambulanssin henkilöt laittoivat jalkaan lastan ja niskaan niskatuen ja nostivat baareille. 

Onneksi siinä ei kuitenkaan käynyt pahemmin ja seuraavana päivänä oli jo takaisin hotellilla.

Näin railakas oli turkkilaisen iltamme alku.

Syötyämme alkoi ohjelma, jossa oli muppetshowta, napatanssia, ym. turkkilaista perinnetanssiesitystä.

Yleisöstä hakivat mukaan myös vapaaehtoisia tanssijoita ja meidän pöydästämme pyysivät aina tätä Ilonaa ja kerran mun kaveria, eivätkä he lähteneet, mutta mua ”vanahaa” eivät kertaakaan kysyneet, niin en sitten lähtenyt lainkaan mukaan, vaikka olisin voinut tietysti mennä ja olisin halunnutkin, mutta taisin hiukan loukkaantua, kun minut sivuutettiin.

Sitten oli niitä arpajaisia, joilla houkuteltiin johonkin liikkeeseen ja kun sinne saivat, niin puolivängällä myydään. Tiesin tämän entuudestaan, kun oli kerran vastaavanlainen nahkatakkiesittely ja sielloin kans myytiin puolivängällä, jos meni hakemaan voittoaan liikkeestä.

Ilona voitti yhden arvoista ja seuraavana päivänä noutivat autolla (mekin lähdimme kaveriksi) kultasepänliikkeeseen. Ilona ja minä ostimme pienet korvikset ja kaikki saimme lahjaksi pienen onnea tuovan silmän kaulaketjuun liitettäväksi. 

Kaverille yrittivät myydä myös kaulaketjua, mutta hän oli jämynä, eikä ostanut:D

Turkkilaisesta illasta ei tullut otettua kuvia lainkaan, joten tämä tarina on nyt näin lyhyt ja kello on niin paljon, etten jaksa vielä muista retkistä kirjoittaa, sillä meillä on ollut iso puushouwi pari päivää, enkä ole ehtinyt tietsikan ääreen.

Laitan yhden kuvan, jota voitte arvailla, mikä se on, se liittyy kuitenkin seuraavaan osioon.

Vastailen huomenissa (tai ylihuomenna) siihen samakasassa esitettyynkin kuva-arvoitukseen, kun en oo siihenkään ehtiny vastata, mutta puita on nyt melkein kaheksi vuojeksi tehty:D

Kello on puoli kaksi yöllä, meen nyt kultsun viereen, hän vetelee hirsiä, puutyötähän sekin on,hih.

Kauniita unosia teitillekin ja railakasta Vappua!