5. osa matkamuisteloita: Turkissa 31.3. - 14.4.2012

Rantabiitsillä grillaamassa

Ystävällämme Ilonalla oli plakkarissa työkaverinsa antama turkkilaisen, luotettavan taksin puhelinnumero, päätimme soittaa hänelle ja tilata jokin retki.

Taksimies oli pitkä, komea nuori mies ja varasi meille koko iltapäivän aikaa. Hän kyseli, mihin haluaisimme mennä ja vaihtoehtoja oli mm. vuoristo ja grillaamaan rannalle. Muitakin matkaesitteitä hänellä oli, mutta sanoin, ettei ainakaan tunturille, kun olen siellä joskus käynyt ja mua pelottaa ne kapeat, mutkaiset tiet jyrkänteillä.

Niinpä suunnistimme Dimcay Mağerasıin, n.40 km:n päähän, myös turkkilaisten suosimalle rannalle, jossa oli useita grillauspaikkoja ruokailupöytineen, ja joissa oli kattorakennelmat köynnöksistä.

Pöytäryhmiä

Maisemia biitsillä

Menomatkalla taksiystävämme kävi ostamassa grillaustarvikkeita, kanaa ja noita chilipippureita eli pitkänomaisia punaisia ja keltaisia paprikoita, sekä olutta ja limsaa ja vettä.

Siellä kaupassa paikan päällä maustoivat ne kanafileet ja -koivet. Siellä ei ole valmiiksi maustettuja pakkauksia niinkuin meillä täällä Suomessa.

Tämän pikkukaupungin nimeä en muista, mutta se ei ollut varsinaisesti turistien valtaama kaupunki, vaan paikallisten asuttama. 

Ne hedelmähyllyt – ah, kuinka ne olivatkaan herkullisen näköisiä. Tuoreita hedelmiä suoraan maatiloilta.

Olen monta kertaa miettinyt mitä hedelmiä oli ne persikan makuiset, luumun kokoiset keltaiset hedelmät, joita aikoinaan saimme maistaa silloisen taksiystävämme hedelmäpuista.  

Hedelmistä kuva 15 vuoden takaa

Nyt olin näkevinäni niitä samoja hedelmiä auton ikkunasta katsoen torilla.

Kuva on otettu n.15 vuotta sitten noista hedelmistä, rakipullo ja ruusu (mieheni täytti silloin 50 vuotta).

Löysin tämän hedelmän tiedot netistä aiemmin, mutta hukkasin sen:(.

Näitä hedelmiä ei kuitenkaan tuoda Suomeen, koska ne ovat niin herkkiä pilaantumaan, mutta hyviä olivat.

Grillauspaikalla taksikuskimme alkoi touhuamaan ja kehotti meitä tutustumaan ympäristöön ja vaikka uimaan odotellessa. Minuahan ei kahta kertaa tarvinnut käskiä, kun olin jo rannassa, ystäväni Ilonakin uskalsi just ja just kastaa itsensä, minä uin, mutta kaverini lähti kameran kans kiertelemään ja meni sitten avuksi grillauspuuhiin.

Rannalta tulossa

Viehättävä grillipaikka

Tuossa edellisessä kertomuksessa jo ennakoin arvuuttelulla, mikä on kuvassa ja senhän jo moni arvasikin chilipippuriksi eli paprikaksi. Niitä grillattiin myös ja kuorittiin musta pinta pois ja söimme makeisiin suihimme, kuten kanan koivet ja kanafileet. 

Grillaustuotteita

Taksikuskimme, minä ja kaverini

Turkkilaiset kuulemma harrastavat usein perheittäin retkiä tällaisiin paikkoihin. 

Siellä oli vahti, joka toi roskapussin ja keräsi pienen maksun 3 turkin liiraa (n. 1,5 €) paikan käytöstä. Halpa hinta ja hieno paikka.

Kaunis paikka

Työn touhussa

Palatessamme kävimme taksiystävämme sedän omistamassa pienessä kotikahvilassa kahvilla ja vessassa. 

Kahvilan pöytä, johon istuimme kahville

Upea näköala suoraan pöydästämme

Paikka oli pieni, olikohan neljä pöytää, yksi oli lähellä jyrkännettä ja sen tietysti valitsivat, kun oli komea näköala, minä en halunnut istua siinä jyrkänteen puolella, taidan olla arkalasta kotoisin, hih.

Täälläkin ihmettelin, miten siellä voi asua, jyrkät reunamat, pieni pläntti maata, jossa muutama hedelmäpuu ja vihanneskasvimaa, yksi lehmä oli myös pihalla. 

Jyrkänteeltä katsoin, niin sinne oli pudonnut lasten vanha istuin ja jotain muitakin leluja. Ei mitään aitaa tai suojaa, hui kamalaa.

Otimme kuvia myös rannasta, johon oli rakennettu joku hieno huvila tai hotellin tapainen ja portaat merelle. Ihastelin suojaista rantaa.

Kahvit juotuamme jatkoimme matkaa hotelliimme. 

Iltapäivämme oli tosi mukava ja leppoisa. 

Taksikuskimme oli kohtuuhintainen, normaalihinnasta pudotti huomattavasti, varmaan johtuen siitäkin, että meillä oli turkin kielitaitoinen henkilö mukana, joten emme olleet ihan tavallisia turisteja, vaan ystäviä.

Sovimme, että vielä teemme jonkun toisenkin retken ja siitä kerron seuraavassa osiossa, joka onkin sitten viimeinen osa matkakertomustani.

Näin kun kirjoittelen muistelmiani tänne, niin tuntuu kuin olisin uudelleen matkalla, kiitos lukijoilleni, kun tekin tulitte mukaan.