6. osa (viimeinen) matkamuisteloita: Turkissa 31.3. - 14.4.2012

Piknikillä

Matkamme Turkin Alanyassa lähenee loppuaan, mutta toisen viikon torstaina (perjantai-lauantain välisenä yönä kotiinlähtö) halusin/halusimme käydä vielä Dim-joen varrelle rakennetulla piknik-paikalla, jossa olin käynyt ed.menneen mieheni kanssa.

Muisteloita joskus 17 v sitten

Minusta se oli tavattoman romanttinen paikka, ravintolan looshit oli rakennettu osin joen päälle, loosheissa oli matalat pöydät ja tyynyt istuimina, joissa oli mukava ottaa vaikka ruokalevot päälle.
Joen yli oli viinirypäleköynnöksiä ja ravintolalla oma kala-allas, josta pyytivät tuoretta kalaa, taimenia, aterioihin.
Joessa pystyi vilvoitttelemaankin siis uimaan ja minähän aina:D

Siellä olimme silloin kuin ”Herran kukkarossa” vuorien suojassa, ihaillen kauniita maisemia vuoripuroineen ja nauttien hyvästä ruoasta ja rauhasta.

Paikka oli n.10 km:n päässä Alaniasta.

Tässä pari kuvaa vuodelta 1995 DIM CAYI, GÖL Piknik

Kuin "Herran kukkarossa" v.1995

Minä uimassa

DIM CAYI, GÖL Piknik

Nyt suuntasimme tutulla taksillamme samaan paikkaan, mutta eihän siellä ollut enää mitään entistä.

Joen varsilla oli useita ravintoloita, näkyi myös niitä loosheja, mutta sitä paikkaa ei enää ollut, vaan se oli ilmeisesti jäänyt suuren padon taakse.

Tämä pato on rakennettu 4-5 vuotta sitten ja oli todella valtava.
Joen toisella puolella näkyi looshejakin, mutta se puoli ravintolaa ei vielä ollut auki, joten söimme siinä pääravintolassa turkkilaisen padan.

Tästä ei sitten tullutkaan sellaista piknik-reissua, kuten olin ajatellut, kun kaikki ei vielä ollut auki, turistikausi alkamassa. Juuri sen takia tämä ei ollut enää sellainen intiimi, rauhallinen paikkakaan, jossa kävi paljon myös paikallisia viettämässä aikaansa, vaan oli tehty turisteille sopiviksi.

Padosta vielä lainaan netistä tietoa:

”Aluehallinto rakentaa parhaillaan suurta patoa n. 5 km päähän yläjuoksulle joen mereenlaskupaikasta.

Pato tarjoaa Alanyalle paitsi juomavettä, myös ratkaisun pulmiin riittämättömästä ja epävakaasta sähköntarjonnasta.

Padon valmistuttua myös jokiveden korkeutta ja määrää on helpompi säädellä. Kuitenkin padon taakse jäävät alueet ja siten myös siellä sijaitsevat ravintolat tulevat jäämään veden alle, kun pato valmistuu.”

Tämä siis oli tehty jo 4-5 vuotta sitten.

Kuvat kertokoot lisää:

Vuorilta puroilee Piknik/padon seudulla

Padon rakennelmia

Ravintola padon näköalapaikalla

Näitä vuoripuroja oli paljon. Kaikkia ei padolla oltu tuhottu

Taksikuskillemme kaikki olivat tuttuja, ravintolan omistaja kävi meitä kättelemässä ja palvelu oli kovin ystävällistä.

Loosheja

Takaa näkyy pato

Ravintola vas. ylhäällä, pato taustalla

Padon suuruutta

Tietoja padosta turkin ja englannin kielillä

Mitähän lie varoituksia

Siinä sitten pohdittiin paluumatkaa ja taksikuskimme halusi viedä meidät toista reittiä takaisin. Toki se meille sopi, mutta enpä arvannut, mitä se tarkoitti.

Taurus- vuoret

Hän halusi näyttää meille upeita maisemia ja lähti viemään kapeita teitä, aika huonokuntoisia oikoteitä, mutkikkaita teitä ja ja ja APUA, just sinne vuoristoon, jota niin pelkäsin.

Pelkään rotkoja, tien soraisia reunoja ihan jyrkänteillä, enhän enää uskalla kiivetä edes katolle, niin lähde nyt sitten 2000 m:n korkeuteen vuorille.
Ja ennenkuin tuohon korkeuteen pääsee, niin tiehän kiemurtelee vaikka kuinka, kilometrejä kertyi tällaisia teitä ehkä n. 40-50.

Mutta näkymät oli upeita. Ihmettelen suuresti, miten siellä korkeuksissakin saattaa elellä joitakin ihmisiä, nimittäin mummeli käveli vastaan vuoristotietä, eikä asuntoja näkynyt lainkaan.

Vuohipaimenia myös näkyi ja niitä vuohia, miten nekin pystyy siellä elämään. Hyvin pieniä plänttejä maata oli siellä täällä, jossa kasvoi jotain, en muista kuinka korkealla oli vielä banaani- ja appelsiinipuita, enkä muista mitä siellä viljeltiin.
Luultavasti myös kirsikkapuita oli, ainakin sellaisiksi tulkitsin nuo komeassa kukassa olevat puut. Voin olla väärässäkin.

Kerron kuvilla tämän retken parhaiten, otimme niitä paljon ja aina kun pysähdyimme, niin pelkäsin tulla autosta pois, varsinkin silloin kun pieni levennys oli juuri mun puolella.

Jossain vaiheessa oli myös puunkaatajia työssään ja kuorma-autoja ja juuri ja juuri ohi pääsi, täytyy ihmetellä sitäkin, miten jyrkissä paikoissa pystyivät tekemään mitään tuollaista työtä ja jopa rakentamaan asumuksia kielekkeille ym. HUH HUH.

Taksikuskimme oli kyllä luotettava ja tunsi kaikki tiet, oikopolutkin, hän kertoi että on syntynyt näillä vuorilla ja rakastaa niitä.
Yhden kerran hän tahallaan pelotteli meitä hyppäämällä aivan rotkon reunamaan, sai meidät kauhusta hiljaiseksi. Kyllä tuli mieleen, että jos oikeesti olisi pudonnut, niin mitä me olisimme osanneet tehdä, ei onneksi toiste tehny noin häijyä, huomasi meidän ilmeert:(

Siitä huolimatta, no – tästä retkestä tuli siis ikimuistoinen.

Matkaa jatkettuamme tulimme pienelle asumukselle tai pienen kaupan tapaiselle, kuskimme kävi ostamassa oluttölkit meille kaikille ja usutti muakin ottamaan aina hörpsyt, niin ei pelottais:D

Mustaa huumoriakin oli, kuski laittoi tuttuja musiikkikappaleita, mm.Elvistä, mutta sitten tuli seuraava laulu:

http://www.youtube.com/watch?v=ttlp1wgM7go

Minä tietysti lauloin mukana suomeksi ja siitähän tuli hauskaa mun pelkojeni kustannuksella.

Suomeksi: http://www.youtube.com/watch?v=E0rL6IcBc-k

Kuvat kertokoot lisää, ne eivät välttämättä ole ihan matkan kulun mukaisessa järjestyksessä, koska ne ovat mun kännykästä ja kaverini digikamerasta poimittuja, mutta laitan jotain tekstiä kuviin:

Vihreää vettä joessa

Saari joessa ylhäältä vuorilta katsottuna

Komeita on maisemat

Kapeaa on tie

Kirsikkapuut (?) kukki

Synkännäköisiä pilvi, sinne vaan mentiin

Vuohia tunturilla

Tästä sitä tultiin

En ummarra

Vuoripurot olivat upeita

Jylhää ja pilvistä maisemaa

Asutusta vuoristossa

Pilviä kohti

Melkein pilvissä ollaan

Puroja vuoristossa

Lisää vuoristopuroja

Purot olivat ihania

Oli aika pahaset tikkaat, piti vaan kiivetä, että sai komeita kuvia:D

Mutkikas tie ja vuohia paimenensa seurassa

Vauhtiakin niillä oli

Vuoristossa rakennuksiakin

Mutkan merkkejä oli tuhkatiehään

Rinteillä asutaan

Kaukaa näkyy vuoristohotelleja, oli rykelmä. Tuntuu oudolta, että noin korvessa, onkohan asukkaitakin???

Kiitos, kun olette jaksaneet matkustaa kanssani. Kuten huomaatte matkamme oli onnistunut satakymmenen prosenttisesti. Toista samanlaista ei tule, mutta uusia tuulia puhaltelee – toivottavasti.

Nyt pidättäydymme kotimaassamme, rakentelemme terassia aitan edustalle ja aloitamme mökkeilykauden.