Tunnisteet

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

6. osa (viimeinen) matkamuisteloita: Turkissa 31.3. - 14.4.2012



Piknikillä

Matkamme Turkin Alanyassa lähenee loppuaan, mutta toisen viikon torstaina (perjantai-lauantain välisenä yönä kotiinlähtö) halusin/halusimme käydä vielä Dim-joen varrelle rakennetulla piknik-paikalla, jossa olin käynyt ed.menneen mieheni kanssa.

Muisteloita joskus 17 v sitten

Minusta se oli tavattoman romanttinen paikka, ravintolan looshit oli rakennettu osin joen päälle, loosheissa oli matalat pöydät ja tyynyt istuimina, joissa oli mukava ottaa vaikka ruokalevot päälle.
Joen yli oli viinirypäleköynnöksiä ja ravintolalla oma kala-allas, josta pyytivät tuoretta kalaa, taimenia, aterioihin.
Joessa pystyi vilvoitttelemaankin siis uimaan ja minähän aina:D
Siellä olimme silloin kuin ”Herran kukkarossa” vuorien suojassa, ihaillen kauniita maisemia vuoripuroineen ja nauttien hyvästä ruoasta ja rauhasta.
Paikka oli n.10 km:n päässä Alaniasta.
Tässä pari kuvaa vuodelta 1995 DIM CAYI, GÖL Piknik

Kuin "Herran kukkarossa" v.1995




Minä uimassa




















DIM CAYI, GÖL Piknik

Nyt suuntasimme tutulla taksillamme samaan paikkaan, mutta eihän siellä ollut enää mitään entistä.
Joen varsilla oli useita ravintoloita, näkyi myös niitä loosheja, mutta sitä paikkaa ei enää ollut, vaan se oli ilmeisesti jäänyt suuren padon taakse.
Tämä pato on rakennettu 4-5 vuotta sitten ja oli todella valtava.
Joen toisella puolella näkyi looshejakin, mutta se puoli ravintolaa ei vielä ollut auki, joten söimme siinä pääravintolassa turkkilaisen padan.

Tästä ei sitten tullutkaan sellaista piknik-reissua, kuten olin ajatellut, kun kaikki ei vielä ollut auki, turistikausi alkamassa. Juuri sen takia tämä ei ollut enää sellainen intiimi, rauhallinen paikkakaan, jossa kävi paljon myös paikallisia viettämässä aikaansa, vaan oli tehty turisteille sopiviksi.

Padosta vielä lainaan netistä tietoa:
”Aluehallinto rakentaa parhaillaan suurta patoa n. 5 km päähän yläjuoksulle joen mereenlaskupaikasta.
Pato tarjoaa Alanyalle paitsi juomavettä, myös ratkaisun pulmiin riittämättömästä ja epävakaasta sähköntarjonnasta.
Padon valmistuttua myös jokiveden korkeutta ja määrää on helpompi säädellä. Kuitenkin padon taakse jäävät alueet ja siten myös siellä sijaitsevat ravintolat tulevat jäämään veden alle, kun pato valmistuu.”

Tämä siis oli tehty jo 4-5 vuotta sitten.


Kuvat kertokoot lisää:

Vuorilta puroilee Piknik/padon seudulla

Padon rakennelmia

Ravintola padon näköalapaikalla

Näitä vuoripuroja oli paljon. Kaikkia ei padolla oltu tuhottu































Taksikuskillemme kaikki olivat tuttuja, ravintolan omistaja kävi meitä kättelemässä ja palvelu oli kovin ystävällistä.



Loosheja

Takaa näkyy pato

Ravintola vas. ylhäällä, pato taustalla

Padon suuruutta

Tietoja padosta turkin ja englannin kielillä

Mitähän lie varoituksia






















































Siinä sitten pohdittiin paluumatkaa ja taksikuskimme halusi viedä meidät toista reittiä takaisin. Toki se meille sopi, mutta enpä arvannut, mitä se tarkoitti.


Taurus- vuoret

Hän halusi näyttää meille upeita maisemia ja lähti viemään kapeita teitä, aika huonokuntoisia oikoteitä, mutkikkaita teitä ja ja ja APUA, just sinne vuoristoon, jota niin pelkäsin.
Pelkään rotkoja, tien soraisia reunoja ihan jyrkänteillä, enhän enää uskalla kiivetä edes katolle, niin lähde nyt sitten 2000 m:n korkeuteen vuorille.
Ja ennenkuin tuohon korkeuteen pääsee, niin tiehän kiemurtelee vaikka kuinka, kilometrejä kertyi tällaisia teitä ehkä n. 40-50.

Mutta näkymät oli upeita. Ihmettelen suuresti, miten siellä korkeuksissakin saattaa elellä joitakin ihmisiä, nimittäin mummeli käveli vastaan vuoristotietä, eikä asuntoja näkynyt lainkaan.

Vuohipaimenia myös näkyi ja niitä vuohia, miten nekin pystyy siellä elämään. Hyvin pieniä plänttejä maata oli siellä täällä, jossa kasvoi jotain, en muista kuinka korkealla oli vielä banaani- ja appelsiinipuita, enkä muista mitä siellä viljeltiin.
Luultavasti myös kirsikkapuita oli, ainakin sellaisiksi tulkitsin nuo komeassa kukassa olevat puut. Voin olla väärässäkin.

Kerron kuvilla tämän retken parhaiten, otimme niitä paljon ja aina kun pysähdyimme, niin pelkäsin tulla autosta pois, varsinkin silloin kun pieni levennys oli juuri mun puolella.
Jossain vaiheessa oli myös puunkaatajia työssään ja kuorma-autoja ja juuri ja juuri ohi pääsi, täytyy ihmetellä sitäkin, miten jyrkissä paikoissa pystyivät tekemään mitään tuollaista työtä ja jopa rakentamaan asumuksia kielekkeille ym. HUH HUH.

Taksikuskimme oli kyllä luotettava ja tunsi kaikki tiet, oikopolutkin, hän kertoi että on syntynyt näillä vuorilla ja rakastaa niitä.
Yhden kerran hän tahallaan pelotteli meitä hyppäämällä aivan rotkon reunamaan, sai meidät kauhusta hiljaiseksi. Kyllä tuli mieleen, että jos oikeesti olisi pudonnut, niin mitä me olisimme osanneet tehdä, ei onneksi toiste tehny noin häijyä, huomasi meidän ilmeert:(

Siitä huolimatta, no – tästä retkestä tuli siis ikimuistoinen.

Matkaa jatkettuamme tulimme pienelle asumukselle tai pienen kaupan tapaiselle, kuskimme kävi ostamassa oluttölkit meille kaikille ja usutti muakin ottamaan aina hörpsyt, niin ei pelottais:D
Mustaa huumoriakin oli, kuski laittoi tuttuja musiikkikappaleita, mm.Elvistä, mutta sitten tuli seuraava laulu:

Minä tietysti lauloin mukana suomeksi ja siitähän tuli hauskaa mun pelkojeni kustannuksella.




Kuvat kertokoot lisää, ne eivät välttämättä ole ihan matkan kulun mukaisessa järjestyksessä, koska ne ovat mun kännykästä ja kaverini digikamerasta poimittuja, mutta laitan jotain tekstiä kuviin:


Vihreää vettä joessa

Saari joessa ylhäältä vuorilta katsottuna

Komeita on maisemat





Kapeaa on tie

Kirsikkapuut (?) kukki

Synkännäköisiä pilvi, sinne vaan mentiin

Vuohia tunturilla

Tästä sitä tultiin



En ummarra

Vuoripurot olivat upeita

Jylhää ja pilvistä maisemaa



















Asutusta vuoristossa

Pilviä kohti

Melkein pilvissä ollaan



Puroja vuoristossa

Lisää vuoristopuroja

Purot olivat ihania




























Oli aika pahaset tikkaat, piti vaan kiivetä, että sai komeita kuvia:D












Mutkikas tie ja vuohia paimenensa seurassa


Vauhtiakin niillä oli


Vuoristossa rakennuksiakin

Mutkan merkkejä oli tuhkatiehään

Rinteillä asutaan

Kaukaa näkyy vuoristohotelleja, oli rykelmä. Tuntuu oudolta, että noin korvessa, onkohan asukkaitakin???





Kiitos, kun olette jaksaneet matkustaa kanssani. Kuten huomaatte matkamme oli onnistunut satakymmenen prosenttisesti. Toista samanlaista ei tule, mutta uusia tuulia puhaltelee – toivottavasti.
Nyt pidättäydymme kotimaassamme, rakentelemme terassia aitan edustalle ja aloitamme mökkeilykauden.

12 kommenttia:

  1. Tottakai olemme Plättyskä ja käymme ehkä muutoinkin täällä. Sinulla tuli kamalan pitkästi tuonne kasan puolelle tätä blogin alkua, oliko se tarkoitus??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiijätkö Mustis, että en ole laittanut samakasan puolelle mitään, eikä tämäkään vielä pitänyt tulla julki, kun olin liittämässä kuvia ja paljon, tuohon yhteen väliin. Mikään niistä ei sitten tullut, menee uusiksi, mutta samakasaan en oo laittanu yhtikäs mitään, en ummarra???? Tää sekoilee, plääh.

      Poista
  2. Ja tämä musiikki oli kertakaikkiaan enemmän kuin sopivaa jostakin syystä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli just sopivaa siihen tilanteeseen ja taksikuskiamme vain nauratti, kun näki miten mää jännitin, mutta samalla nautin maisemista.

      Hotellille tultaessa hän kuitenkin ihan tosissaan kysyi, että onko kaikki ok.
      Olin nimittäin sanonut, että varmaan saa viijä mut suoraan sairaalaan, kun saan sydänkohtauksen, onneksi en saanu.

      Poista
  3. Kiitos uupeesta matkasta, kun sain mukana roikkua.. Tuli monet omat matkani mieleen. Ehkä joskus sit kun jään eläkkeelle..alan kaivella muistilokeroita ja skannaan kuvia...Katsotaan... Hyvää kevään jatkoa...teille molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unikko, hyvää kevättä myös Sinulle tai kesähän kohta jo on:)

      Poista
  4. kiitos matkasta.. muistelin omia vuoristo kokemuksia samalla. niissä oli jotain hyvin syvällistä, siis henkisesti koin valtavaa iloa ja mieli vaelsi ihan kuin olisin ollut eri planeetalla. minulla on tapana kiipeillä vuorille ja kukkuloille olisin nauttinut tuosta matkasta varmasti hyvin paljon. vekkuli kuski teillä:)) oli ilo sukeltaa kuvien myötä pilviä kohti. Mukavia ilmoja teille terassin rakentajille. Ihania lomapäiviä mökkeilyyn ja riemukasta Äitienpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aikku ja kiva kun sait mukavia muistella itsekin matkoistasi.
      Kyllä oli taksikuskimme fiksu ja hauska kaveri ja komiakin vielä, sai silimänilloo siitäkin:D

      Nyt kyllä satelee vettä, ettei pihalla ainakaan voi tehä mittään, mutta onneksi jo katos on paikallaan.

      Niin ja vois kai sitä vähän siivoilla sisälläkin, kun ainakin poika tulee tyttärensä kans käymään, miniä on jollain kurssilla.

      Jyväskylässä vietämme parin viikon päästä myöhästyneitä äitienpäiviä ja hiukan etuajassa pikku tytön synttäreitä, kun lähdemme sinnepäin mökkeileen.

      Mukavaa äitienpäivää Sinullekin, sulla taitaa olla vilskettä tuolloin.

      Poista
  5. Kyllä on ollut mahtavaa reissata kanssanne Turkissa. Helppoa ja halpaa näin soffalla vain löhötessä.
    Muistikuvathan tuppaa haalistumaan ajan kanssa, joten on hienoa näitä teidän lueskella sitten vuosien päästä.

    Työn iloa rakennushommissanne ja voimia !

    VastaaPoista
  6. Kiva kiva Anjuusa, ens kerralla tuut mukaan oikeesti:D

    Jep, puushouwi alakaa olla tai on jo paremmalla puolella, kaks nuorta miestä katolla kolistellee ja kaveri meni kauppaan ostaa lisää ruuveja, minä paistan pannaria, joten puuhaa riittää.

    VastaaPoista
  7. Nyt kun sun matka on luettu; ja kuvat katseltu pienoisen kateuden saattelemina, - niin, sullahan tämä reissu on jo takanapäin ja ehdit paneutua muihin asioihin,

    niin käyppä mun blogissa, mulla on sulle siellä jotain jännää :)
    http://orvokki4.blogspot.com/2012/05/11-vastausta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Orvokkii - kunhan ehtisin, vielä on kiirusta:D

      Poista