Musiikki, en tiedä parempaa terapiahoitoa, kuin musiikki. Ainakin minulle se on ollut sitä aina.
Olen monesti tuntenut hyvin voimakkaasti, surua, pettymystä, rakkautta ja vihaakin ja voisin sanoa, että musiikki on pelastanut minut monelta.
Kun mieheni kuoli, opin karaoken kautta laulamaan ahdistavat tunteeni ulos.
Poikani avustuksella laitettiin kotiini karaokelaitteet ja täällä yksikseni lauloin yöllä ja milloin vaan tuntui siltä, etttä piti purkaa. Ulvominen oli toinen tapa, mutta sitä ei voinut tehdä monessa paikassa. Useasti menin meren rantaan ja silloin annoin palaa.
Olen hidas oppimaan uusia lauluja, mutta olen pitänyt haasteista ja tuolloin otin haasteeksi laulun Muisto(Memory). Kuuntelin vuoroin Taiskan, vuoroin Barbra Streisandin laulamana ja välillä yritin itse karaokena. Manasin, etten meinannut oppia, etsin nuotit ja yhdellä sormella otin ääniä pianosta, kun en osaa soittaa, mutta nuotit löydän kyllä ja taas kokeilin laulaa.
Meni pari vuotta, kunnes uskalsin laulaa sen julkisesti ja ette arvaa kuinka se helepotti.
Siis, voisin sanoa että lauloin suruni pois, ei tietenkään se koskaan kokonaan häivy, mutta olen oppinut elämään niitten tunteiden kanssa.
Myös vihastuessani tai pahoittaessani mieleni, etsin sopivan laulun ja saan helpotusta. Niitä en ala luettelemaan, on paljon, eikä kaikki kuitenkaan heti tule mieleen, eikä ole kaikkia tapauksiakaan kiva muistella, mutta nyt viime aikojen pahaa mieltä olen hoidellut musiikilla ja huomaan, että moni muukin on juutuupettanut sopivaa musiikkia.
Tänään päätin, että minun täytyy oppia tuo Memory englanniksi ja joskus uskaltaa laulaa se siten.
Minulla on huono kielipää, joten se ei ole yksinkertainen juttu.
Eilen lauloin Kapun kellarissa My heart will go on.
Nyt tunteeni eivät ole samat, kuin 12 vuotta sitten,siis surulliset, vaikka samaa laulua laulankin. Olen kääntänyt uuden sivun elämässäni, tuo lauluhan päättyy sanoihin ….niin onnen silloin ymmärtää voit, näätkö päivä, uusi on.
 |
| Kotirannastani samana syksynä joutsenten ja mieheni lento |
Eikös jossain koulukirjassa/laulussakin kehotettu: "Ain laulain työtäs tee!"
VastaaPoistaOli kiva lukea musiikista.Se on aina terapeuttista.Hyvää kevään jatkoa!
VastaaPoistaMinulle musiikki merkitsee hyvin paljon tätä samaa mitä sinullekin.Minun lapsuudenkodissani laulettiin aina ja uskovaiset sukulaistädit opettivat vielä virretkin,jotka edelleen osaan siinä missä vanhat iskelmät.Päivääkään ilman musiikkia ei mene,radio mulla on melkein aina auki kotona ollessani.Ja tämä Memory on itkettänyt monet,monet kerrat....Seuraavassa yhteisessä tapaamisessa toivon kuulevani sen sinun laulamanasi,kielellä ei väliä:)Niin,ja tietysti sen Sinisen huivin myös!<3
VastaaPoistaPetriina, näinhän sitä lauletaan, orjatkin aikoinaan lauloivat, jotta jaksoivat ja pysyivät siinä tahdissa.
VastaaPoistaMinä koin sen kerran talvivaelluksella lapissa, olin aivan poikki ja "ukko" (meillä ei ollut tämä haukkumasana) komensi, että nyt pitää hiihtää (ja vetää niitä ahkioita) niin kauan kun on keli, kohta aurinko paistaa ja hanki pehmenee. Silloin hyräilin sitä tunnettua orjien laulua ja annnoin itselleni sopivan tahdin.
meriili, kiitos samoin sinne kivoja musiikillisia hetkiä.
VastaaPoistaVoi myrskysein, enkös minä silloin ek-aikoina latannu kerta kerran jälkeen musiikkia sinulle sen yhen yön aikana:D Muistinko oikein, että olit sinä? Mulla kyllä on se atsalea, mutta...
VastaaPoistaJos ja missä tavataan ja jos karaokevetäjällä on toi laulu, niin ok, mutta tuota sinistä huivia en osaa, vaikka sitä kerran yhessä haitarikerhossa laulettiin, mutta karaokena en oo laulanu, mulla ei ole sitä levyä ja aika harvalla vetäjälläkään on, mutta mitäänhän ei oo kirkosa kuulutettu, joten annetaan aijan kulua.
Muistat,muistat aivan oikein ja minäkin....:)Siinä meni aika monta tuntia kun vuorotellen musiikkia latailtiin.Taisi olla silloin kyse erään ahkeran lataajan päihittämisessä,silleen vähän leikkimielellä,ellen väärin muista?DDDDDD
VastaaPoistaAivan niin sm, minä sain Orvokilta nuhteita ja ihmettelyjä, että mikä minuun on menny, että lopeta,hih hih.
VastaaPoistaOli se kyllä aika ihme juttu, ettei siinä aktiivilistassa ja suosikkilistassa silti koskaan ekaksi päässy,ei ees lähelle, vaikka sen päivän ja yön latauksien perusteilla olis pitäny. Halusin testata sen.
En myöskään saanu vapaita kuukausia, vaikka poistatin yhden haukkumablogin, jossa oli rasistisia piirteitä, mutta tää yksi kehui saaneensa parikin kertaa ilmaisia kuukausia, kun oli lähetellyt niitä ilmoituksia väärinkäytöstä.
Olikohan suhteita:DDD
Musiikki on! Pitää aina välillä aivan asettua kuuntelemaan.
VastaaPoistaLauletaanhan Kalajoella karaokea, lauletaanhan?
Voi sentään, minäkin siellä Wanhalla, vaikka en edes suuremmin lauleskele.. hih..
Varaan itselleni oikeuden laulaa siellä hiekkarannoilla: Katson autiota hiekkarantaa .. jne.
ja mä tuun laulaan jos joku laulaa mun kanssa! (mä tosin usein käytän entisen kouluni rehtorin sanomaa omasta laulutaidostaan: jos mulle laulat nin lopeta - mutta porukassa on kiva hoilata!)
VastaaPoistahieno kertomus, plätty.
Anna ihanainen,Sinä saat ehdottomasti laulaa sen Katson autiota hiekkarantaa, mutta toivottavasti se ei kuitenkaan ole ihan autio, vaan että siellä olisi niitä komeita hoikanharmaita urooita:D
VastaaPoistaJa jos tämä kasa nyt ees pysyy kasassa, en ole vielä kyselly mitään, kun meni överiksi nuo syyllistämiset. En aio tehdä mitään, mikä on vastoin tahtoa, sillä hauskaa se pitää tekeminenkin olla, eikä vaan velvollisuudesta, kun on kerran luvannut.
Mutta katsotaan, kyllä se varmaan kuitenkin onnistuu, toivossa on hyvä elää:)
Kiitos TT, ja jos tuo tapaaminen onnistuu, niin kyllähän sää laulamaan tuut, vaikka mun kaa tai mun kaverin kaa tai porukalla tai ihan miten vaan.
VastaaPoistaMullekki on toi lause ihan tuttu, mutta ei välitetä:D
Kalajoella kailotetaan, tietenkin. Minäkin ryhmässä, sooloilla en osaa, enkä sanojakaan, mutta sävel menee kyllä.
VastaaPoistaLaulun lahjaa ei ole kaikille suotu, olet onnekas !
Hyvää kevään- ja kesäntekoa sinne Raaheen.
Kuulehan sie Anjuska, KAIKILLE on laulunlahja suotu,joilla siis ääni kulkee, toiset vaan laulaa ja toiset ei, toiset tekee enempi työtä sen eteen, siis harjoittelee ja opettelee (minä kuulun tähän) ja toiset oppii harjoittelematta, mutta kaikki osaavat tai oppivat laulamaan. Puhun nyt siis karaokesta, en ammattisolisteista.
VastaaPoistaJos olet koulussa saanut laulunumeroksi jonkun nelosesta ylöspäin, niin sinullakin on laulunlahja:DDD
Täällä vettä tuhunuaa ulkona, joten kyllä se kesää tekkee.
Kevättä sinnekin.
Herttinen aika aivan varmasti panin tänne kerran kommentin mutta miten se ei ole täällä. Kaunis ranta ja kaunis laulu ja nyt joku soittaa...
VastaaPoistaMustis, laitoit kommentin tuonne samakasan puolelle, missä mainostin tätä, hih tekevälle sattuu.
VastaaPoistaMusiikki on laulua sydämen..näinhän me tunnemme, joille musiikki on tärkeetä. Nostan hattua Sulle aktiivisuudestasi laulun saralla, taas kerran.
VastaaPoista2-3 vuotta sitten mäkin lauloin vielä paljon, nimenomaan karaokea. Pitäis taas ryhdistäytyä.
Olimme pari viikkoa sitten työkaverin läksiäisissä ja loppuilta meni karaokebaarissa,ääni käheenä uskaltauduin kuiteskin laulaan pari laulua. Tuntui hienolta, vaikka itsekritiikkini sanoikin,että ..paremminkin on mennyt...yleisö kuiteskin tykkäs kovasti.
Mulla on samanlainen tunne-suhde musiikkiin, kuin sullakin. Viime syksynä, kun läheisin ystävättäreni nukkui pois, niin musiikin keinoin, myös blogissani, yritin elää sen suuren menetyksen tunteen yli...se auttaa..
Hienoa Unikkohoiutsu, olet oivaltanut musiikin merkityksen elämässämme. Ei sillä ole väliä, meneekö laulu oikein tai muutenkaan hyvin, jos on saanut yhdellekään kuulijalle ilmaistua tunteita, joista kuulija pitää ja nauttii, niin se on jo saavuttanut tarkoituksensa.
VastaaPoistaHyvää jatkoa tälläkin saralla.