Tunnisteet

torstai 13. lokakuuta 2011

Witsiä bukkaa

Nyt on niin kiireistä aikaa tai sanoisinko, ettei ajatukset pysähdy nyt näihin blogeihin lainkaan, niin lainaan toisten juttuja tai siis tällä kertaa kerron vitsin. Ihan vaan sen takia, että kaikesta huolimatta oon kuulolla ja näkyvilläkin, en halua hautautua aivan näihin omiin syövereihin.
POHOJALAANEN KASKU: 
Eräs eteläpohjalainen pieni, mutta vahva nuori-isäntä meni vävyksi hämäläiseen taloon. 
Siihen aikaan nuorisoseurojen järjestämät iltama- ja tanssitilaisuudet olivat melkein ainoat kylän huvitukset.
Vävy joutui paikallisen nuorisoseuran tanssitilaisuuksiin järjestysmieheksi.
Muutamat humalaiset nuoret miehet häiritsivät tanssimista, jolloin pohjalainen kävi käskemässä pahimpia humalikkoja heti ulos.
Lähes kaksimetrinen hämäläinen kaveri käveli rehvakkaasti järjestysmiehen eteen sanoen, ettei tämä saisi häntä ulos kilon paloinakaan. 
Tällöin pohjalainen veri kuohahti ja järjestysmies tarttui rähjäävää hongankolistajaa niskasta ja takapuolesta kiinni ja heitti kiroten ulos ikkunan läpi tokaisten:
- Minä en kerkiä kiloja punnittemahan!
Ps. mun ystäväin on kuitenkin pitkä, eikä onneksi punnitte kilojakaan, toivottavasti ei heittele ikkunan läpikään ja on huumorikin tallella:D
Tästä videosta, en muista laitoinko jollekin kommiin linkkinä, on nääs se atsalea, olin kuitenkin ajatellut. Monesti kun soittaa johonkin, niin tuollaistahan se on. Tais olla madam Peequun blogi noista lehtimyyjistä, jolloin meinasin laittaa. On ne vaan joskus uskomattomia.
Iloa syksyn harmauteen, aurinkokin aina välillä paistaa ja tänään saamme ihan rauhassa mokailla ja luvan kanssa. 
Nyt ulos pottuja kuokkimaan siitä pienestä pläntistä, minkä saimme keväällä muokattua:D

6 kommenttia:

  1. Kiitos vierailusta! Sinä olet AURINGONKUKKA! Ihana positiivinen ihminen. Ymmärrät ihmistä ja elämää syvältä, laulat kuin taivaan linnut. Se kaikki onni ja ilo mitä sinulla on, olet sen ansainnut. Olen siitä iloinen. En nyt itsekkään surussa paru, olen juuri parantunut vähän keljusta selkäranka reuman aiheuttamasta tulehduksesta. Harmitti kun piti kuntoutus keskeyttää, mutta aloitan uudelleen. Minä olen kukista se sitkeä voikukka, nousen aina uudelleen.. niin kauan kuin Jumala on aikaa antanut. Nyt tuntuu hyvältä. Kävin jo yhden kerran jumpassa, täytyy vain olla iisimpi minä aina tuppaan innostumaan liikaa ja unohdan rajanai, niin teoissa kuin joskus sanoissakin.. Villi voikukka on sellainen, mutta monta ihmislasta olen seppelöinyt.. sehän on positiivista. Ja tämä postauksesi on jälleen hyvin virkistävä ja positiivinen. Koneetkin toimivat tänään hyvin, on se hyvä että päivittivät eilen. Terveiseni kaverillesi , mikähän kukka hän olisi..hymm. Tuntuisikohan sinusta oikealta arvaukselta että; Iris! Iris on syvällinen, kevään kukka , aito , vahva, kaunis, sitkeä myös, kasvaa yhä uudelleen joka kevät lahjoittaen sydämensä silmät ihmisen iloksi. Hyvin menee, mutta menköön! Tämä lause on aika kiva. Pysykää terveenä ja varokaa myyräkuumeita, sitä ja kaikkea köhää on liikkeellä.

    VastaaPoista
  2. Kiva tuo linkki on edelleenkin, heheehhehhe....

    Toivottavasti tuli palijo hyviä pottuja.

    VastaaPoista
  3. Ja oma ranta taustana? Taitaa olla ihan sama jossa pulikoitiin vai onko mökiltä kuitenkin??? Mukavaa syksyn jatkoa Plätty Teille molemmille;)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Aikis, kivoja nuo kukkavertailut, hyvää syksyä ja terveyttä toivotamme Sinulle.

    VastaaPoista
  5. Laali, aika vähäisen määrän saimme,eikä talven varalle asti, mulla on huono kellari, ei ne säilyiskään hyvinä, tais jäädä osa kuokkimattakin,heh.

    VastaaPoista
  6. Mustis, kiitos samoin hyvää syssyä teillekki, tausta on mökin rannalta.

    VastaaPoista