Lintukoto

On lunta tulvillaan, hienoinen tuulenvire puiden latvoissa.
Seuraan ikkunastani lintupuuni elämää. Siellä on vilskettä ja vilinää.
Puu sijaitsee suojaisessa paikassa, kuusiaidan keskellä.

Monenlaisia lintuja pyrähtelee, laulaen, tanssien, ilakoiden, ihan kuin mekin täällä nettiympäristössä (kasassakin).
On erikokoisia, värikkäitä ja harmaita, pulleita ja hoikkia, pieniä ja isompia talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia, töyhtötiaisia, punatulkkuja, varpusia ym. lintuja.
Päivän pidetessä ja kevään edetessä on hauska tarkkailla muuttolintujen paluuta.

Linnut pyrähtelevät talipalloissa kilpaa, joskus samassa on kaksi, useimmiten toinen lentää pois kun toinen tulee. Olen tehnyt linnuille puuhun kodan ja toisen katollisen ”kodin” ja kaverini teki vielä muovisangosta kolmannen ruokintapisteen, jotta olisi mahdollisimman monelle linnulle vaihtoehtoja.  Auringonkukan siemenet on saanut kyytiä.
Jouluksi laitettiin kuusiaitaan valoja tuikkimaan kuin tähtitaivaalla konsanaan (kts. edellisen kirjoituksen kuvat), on linnuilla kodikasta.

On ollut hauska seurata lintukodon yhteisöä. Kun minulla oli kissa, joka joskus hiljakseen vaani myös näitä lintuja, oli kiva huomata, miten yhteisö varoitteli toisiaan uhkaavasta vaarasta.
Kissaa ei enää ole, mutta maalla kun olen, niin joskus naapureitten kissoja näkee, harvemmin kuitenkin.

Joskus lintukotoon eksyy isompiakin lintuja, kuten harakka, mustarastas, käpytikka, närhi, myös metsähiiriäkin oli viime keväänä maahan pudonneita siemeniä napostelemassa, tänä talvena en ole niitä nähnyt.

Isommat linnut nokkivat mieluiten talipalloja, jotka hupenevatkin nopsaan ja pieniä lintuja ei silloin  juurikaan näe yhteisessä puussa. Harakka on komea iso lintu, mutta pelkää ihmisiä, jotka lähistöllä liikkuvat, sieppaavat varkaiten talipallon ja vievät sen kauemmas puusta, ovat ovelia, kun saavat sen irti, ihmettelen joskus niiden taitoa.
Arkoja ovat myös toiset isot linnut, kun menen pihalle, niin kaikkoavat oitis, mutta pikkulinnut uskaltavat jäädä.

Tuosta on tullutkin mieleen myös me ihmiset, ettei se ulkonäkö ja koko aina ole suhteessa rohkeuteen ja viisauteen, ei edes kauneuteen.

Olen useasti verrannut lintuja ihmisiin, niinhän moni muukin. Linnuilla on käyttäytymisessä paljon samoja piirteitä kuin ihmisillä.

Useasti  ajatellaan, että rakkaat edesmenneet ystävät ja läheiset ovat lintujen muodossa ja käyvät tervehtimässä meitä, kuten kauniissa joululaulussa Varpunen Jouluaamunakin lauletaan.

Itse laulan myös rakkailleni katsellen ikkunasta ulos lintuja, mm. äitienpäivänä, isäinpäivänä, edesmenneen mieheni syntymäpäivänä, kummipojalleni ym. Se tuo jonkinlaista lohtua ja rauhaa myös itselle.

Talvella ei luonnossa ulkona kuki muut kuin jääkukat, minulla tuoksuu sisällä huumaavasti edelleen tuoksuköynnös, kaunis kukka ja  lintujen eloa on hauska seurata.

Nautinnollisia talven iloja kevättä kohden kulkiessa.

Nää kuvat heittelehtii mihin sattuu, niinkuin noi linnutkin pyrähtellee, eivätkä millään osu kännykän linssiin:DDD

 

Tässä tämä upea Tuoksuköynnös, 2 tällaista kukkaterttua.

 

 

Viime keväänä tai kesänä otettu kuva.