Joulukuun touhuja

Kaikenlaista touhua on näin joulun alla ollut, mutta onneksi on saanut tehdä pikkuhilijaa siihen tahtiin kuin on jaksanut. Jouluksi on tulossa minun kaikki lapseni perheineen, joten valmisteluja on pitänyt tehdä sängyistä lähtien. Laatikkoruokia (Porkkana-, lanttu- ja bataattilaatikoita, vielä teen punajuurilaatikoita) ja leivonnaisia on tehty valmiiksi jo pakkaseen, kun eihän niitä sitten ehdi tehdä, kun muksut tulevat.

Lahjoja osan ostan ja osan tein itse viljellen hiukan huumoriakin niissä. Miniäni on niin hyvä kutomaan, että tilasin häneltä villasukkia. 

Itse tein käsilaukkuja oluttölkkien klipsuista ja yhden kravatin (ylhäällä kuvassa) ja muutaman käsirenkaan, jotka ehdin jo pakata ennen kuvausta.

Pojalleni ja hänen tyttärelleen ostin laulukirjoja, joissa on nuotit. (Toivottavasti eivät lue tätä ennen joulua).

Poikani on rakennellut studiota kotiinsa, jossa voi tehdä vaikka levyjä, tällä hetkellä vielä ihan vaan demoja. Hänen tyttärensä (15 v.) on päässyt musiikkiopistoon laulua opiskelemaan, joten haluan kannustaa hyvää harrastusta.

Siis laulamista emme ole unohtaneet, yritän saada tähän yhden harjoituslaulun, jonka olen itse ottanut kännykkäkameralla. En tiedä onnistuuko (ei onnistunut, pitäis mennä atk-kurssille:( ), kuvia nyt ainakin saan laitettua. Tammikuussa 17.-18.pvä on Tähtiartistikisan semifinaali Keurusselässä orkesterin tahdittamana, tervetuloa. Meidän laulumme on, minulla Taas tuuli soi ja kaveri laulaa Kuin lapsena ennen, nämä laulut löytyy youtubesta, mutta ei karaokesta.

Tämän viikon torstaina on Iltalehdessä lasten kirjoituskilpailujen satoa; joulukertomus, tyttäreni tytär Ronjan kertomus julkaistaan siinä.

Niin ja karaokeseuran pikkujoulu pidettiin 5. pvä ja itsenäisyyttä juhlimme 6. pvä, mutta myös muuta kts. kuva.

Itsenäisyyspäivä 2013

Samana päivänä

Siis touhua ja vilskettä riittää, oikein rattoisaa Joulunaikaa myös Teille kaikille.

Muistellen

Vieläkin mökillä - kesä ja syksykin on ollut mahtava iloineen ja suruineen. Aurinko paistaa taas surupilven lomasta. Saimme tiedon, että ystävämme Ramona on muuttanut koirien taivaaseen. Ramona oli naapurin (linnuntietä n. 2-3 km) koira, joka aina tuli tervehtimään jopa ohikulkiessamme ja piipahti useasti kesällä tänne mökillekin, viipyi muutamia tunteja ja palasi yöksi kotiin. Ramona oli tosi lempeä ja älykäs koira. Miten sitä voikaan kiintyä naapurin koiraan. Toivottavasti siellä jossain on mukavia koiraystäviä seuranasi.

Uusi kuvakulma

Kesämökin ikkunasta kuva ulkoapäin sisälle

Ikkunassa heijastumia puista, mutta nuo auringonkukat ovat sisällä maljakossa ja vielä toiset kukat näkyy kuistilta toisen ikkunan läpi. Kuvassa näkyy vielä kamarin ovikin.

 

 

Otin vastaan Pedron haasteen ”tipusille”, johon minäkin kuulunen, :D

Kiitokset haasteesta lintulautatyöryhmän tipusille:).

Ota valokuva tai useampikin kodistasi tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin.- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.

Haastan kaikki mun blogini lukijat, jotka eivät vielä ole haastetta saaneet joltain toiselta tähän kuvakulmahaasteeseen http://kotilablogi.blogspot.fi/

Tämä on ihan hauska haaste, kiitos.

Tässäpä sisäkuva kukista

Kuistin iltatunnelmaa

Ja tässä kuistin kukat  

 

 

 

 

 

Laitan vähän muitakin kuvia kesän muistoina,
joutsenperhe kävi rannallamme hyvästelemässä, pikkulinnut lentelivät ja uskaltautuivat ihan likelle ym., mieli hiukan haikeana.

Joutsen perhe; emo ja viisi poikasta, toinen aikuisista oli edessä.

Ilta järvellä.

 

Pihamaalla ikikukkia ötökeineen      

Ilta järvellä, auringonlaskut olivat siellä sanoinkuvaamattoman kauniita. Käymme siellä vielä olemassa pari päivää ennenkuin talvi yllättää, sehän yllättää aina, vaikka tiedämme, että se tulee.

Hyvää syksyä ja talven odotusta.

Kasvin tunnistusta

 HEI!

Heitin Mustiksen blogiin kysymyksen tästä marjasta ja sainkin sieltä ehdotelman, mutta en vieläkään ole varma, kun tutkin netistä niitä vaihtoehtoja.
En aio riskeetarata sitä, että onko tämä myrkkymarja vai syötävä :D.

Mustis epäili tämän olevan mustakonmarjan, joka on myrkyllinen, mutta minusta se on matalampi kasvi, tämä on korkea (jo pari metriä) pensasmainen puu.
Tämä tekee terttuun punaisia puumaisia marjoja ja kukinto oli valkoinen terttu.

Tämä lienee jostain muualta otettu kuva?

Toinen kukkakuva

Yritin etsiä aikaisemmin ottamiani kuvia ko. pensaasta, en löytänyt.
Epäilin, että noissa kuvissa olisi tuosta pensaasta, mutta toisessa, jossa on paljon valkoisia kukkia, on maastossa kiviä ja mun pensaan juurella ei ole kiviä, joten se on varmaan jostain muualta otettu, en muista mistä, oletan, että se on se myrkkymarja tai sitten joku muu, tunnistaako kukaan?







Tämä toinen valkea kukkaterttu, on ehkä juuri tuon pensaan kukka, mutta voipi olla ihan mistä muualtakin.

Nuo marjaiset kuvat ja lehdestä otettu ovat nyt uusia kuvia. Mustis mainitsi taikinamarjan, joka minusta sopisi aika hyvin, mutta kukinto jäi mietityttämään.

Tässäpä pulma, osaako kukaan ratkaista?
Kiitos mielenkiinnostanne ja ihanaa syksyä kaikille!

Kesää kuvin

Mökkijärvemme toukokuun kuutamossa katsoen vasemmalle puolelle järveä

Sama järvi samana yönä samaan kellon aikaan katsottuna oikealle.

Kesä on ollut säitten puolesta hieno ja muutenkin, 
on ollut iloa ja surua, mutta sehän kaikki kuuluu elämään.
Jonkin verran olen räpsinyt kuvia kännykkäkameralla pitkin kesää ja tässäpä olisi jonninmoinen lajitelma niistä. 
Kuvat kertonee itse tarinaansa, olkaapa hyvät:

Joutsenperhe vieraili kaislikossamme

Hitaasti, mutta ylvääsi joutsenet lipuivat meitä pelkäämättä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mökillä kasvattamiamme kukkia...

En muista nimeä, mutta kauniita olivat

Harmi, että kukka kesti vain päivän

Mustikkareissulla näimme tällaisen lähteen, oli kirkas ja puhdas vesi.

Lähteen reunalla istuinpuunrungolla oli kaksi mukia

 Olen aiemminkin kuvannut perhosia, mutta tässä pari uutta perhosta, joita en silloin nähnyt, toinen on haapaperhonen, mutta toisen nimeä en löytänyt kuvastoista, tietäisitkö sinä? Tämä osui mun marjanpoimuriin, josta otin varovasti sormen päälle, luulin että se vaurioitui ja kuoli, mutta sehän virkustui ja lähti lentoon. 

Haapaperhonen istahti mun jalalle

Tämä perhonen tarttui marjanpoimuriin, tässä mun sormella, en löytänyt perhosen lajiketta, tietääkö joku ?

Haapaperhonen siivet supussa

Valkoisia perhosia lenteli myös.

Västäräkin pesä, joka löytyi puupinosta, mutta hylkäsivät sen, kun otimme saunaan pinosta puita. Tekivät toisen pesän eri paikkaan.

Jäkälä on kaunista materiaalia, tein pihatielle tällaista reunustaa, johon on istutettu jotain kukkaa keskelle, ei vielä näy kuvassa.

Kävimme katsomassa myytäviä/vuokrattavia mökkejä, tässä on saunarakennus. Hienoja mökkejä ja upeita kallioita, joissa kapeassa halkeamassa kasvillisuutta, mutta järvi oli mitätön, tai siis lampihan se oli ja kaislikkoista suomaista taustalla, jossa iso parvi lenteli lokkeja. Lammessa sukelteli tavi (kai se oli tavi?)

Ohdake oli komea, iso, ei tarvi paljoa multaa, kivimaastossa kasvoi.

Upeaa kalliota.

Eiköhän nämä kuvat riittäne tässä vaiheessa. Oikein hyvää kesän jatkoa, nauttikaa.

Kun aika on...

Muistelen aikaa mennyttä, kun olimme pieniä lapsia. Kotini oli maalla, isäni sotainvaliidina hoiti pienviljelystilaa ja teki puusepän töitä. Äitini hoiti kahdeksan lasta maailmalle navetta ym. töiden ohella. Veljiä oli viisi ja kaksi siskoa, nyt meitä on jäljellä kolme poikaa ja kolme tyttöä, kun tänään tuli suruviesti, että veljeni nukkui ikiuneen vaikean sairauden murtamana. Vuosi sitten menehtyi toinen veljeni yllättäen.
On alkanut sukupolven vaihdos, panee ajattelemaan vakavasti.
Muistan, rakas veljeni, kun halusit kantaa viime vuonna toisen veljeni hautaan, vaikka itse olit jo silloin hyvin heikko ja pelkäsimme, että tuuperrut sen taakan alla, mutta urheasti kannoit.
Elämäsi elit voimakkaasti, olit hyvin aktiivinen, osallistuva ja kannustava. Jään kaipaamaan, hyvää matkaa.

                                 Pidit musiikista, laitan tähän Sinulle kitaraversiona Surujen Kitaran.

Luontotaidetta

Kuvat kertokoot itse tarinaa:

Jäkälä on kaunista luonnonmateriaalia, tein mökille tienvierustaa

"Äitienpäiväkakku" ja ruusu, tässäkin luonnon kiviä ja jäkälää.

Utelias kala rantavedessä, tuli katselemaan mun varpaita:)

Luonto tekee itse taidetta

Siitepölyä järven rantavedessä

Kaunista

Muuttuvaa taidetta

Ja ei kun paranee vain, ennenkuin katoaa...

Toukokuun auringonlaskua Vahankajärven rannalla paluumatkalla karaokesta

Toukokuun kuutamo samalta reissulta, kuvattu toiselta puolen järveä.

                     Kiitos kun kävit kurkkaamassa. 
                Kaunista kesää lukijoilleni.