1. osa matkamuisteloita: Turkista 31.3.-14.4.2012

Matkalla Helsinkiin

Matkaan lähdimme keskiviikkoiltana 28.3. lumisista maisemista, yli puoli metriä, kohti Jyväskylää. Tyttäreni perheessä olimme yötä ja kaverini kävi rakennuksella jelppimässä.

Torstaina matka jatkui Helsinkiin toisen tyttöni luo, josta kyläilimme myös kaverini tytön luo, jolloin tapasimme pikku prinsessankin, ei ollut enää vauva, vaan yhden vuoden ja 4 kuukauden ikäinen menijäneiti. Ihania ton ikäiset mukelot. Heidän kanssaan kävimme katsomassa sorsia ja niitä oli palijon, joskus olivat kuulemma ihan päällekäyviä, ettei kauaa uskaltanu kattella pienen tytön kanssa.

Sorsia  ja keväinen talvimaisema Vuosaaressa

Sorsia oli tosi paljon

Turkkia kohden

Lauantaiaamuna sitten Vantaan kentälle, jonot sujui ihan kohtalaisen mukavasti, koneeseen menoon tuli kiirus, kun emme huomanneet ajan kulua:D

Turkkilainen kone oli hivenen ahtaan tuntuinen, mutta hyvin sovittiin, kun olimme nii-in laihoja (naurua).

Lentokin sujui tasaisesti muutamaa pientä ilimakuoppaa lukuunottamatta.

Perille Alanyaan saavuimme n. 6-7 aikaan illalla. Antalyan kentältä n.150 kilsaa Deturin bussilla. Päivällä oli satanut vettä, mutta illalla ei enää. Huoneistohotellimme Lavia, sijaitsi keskustasta n.2 km, mutta rantaan reilu 0,5 km. Minusta oli oikein hyvällä paikalla.

Tällä meidät haettii kentältä

Vastaanottajia

Hotellin oma allasravintola

Kauniita istuinpaikkoja hotellissa

Tutustumista kaupunkiin

Apostolin kyyti ja dolmuskin oli halapaa kyytiä. Dolmus maksoi n.50 senttiä ja apostolin kyydistä sain vain monet rakot molempiin jalakoihin jo eka päivänä. Ei pitäis käveleskellä kuutta kilsaa uusilla sandaaleilla, vaikka pehimiät ja hyvät jalalle muuten olivatkin.

Jouduin ostamaan sieltä uudet, vieläkin paremmat, joita sitten pidinkin aina, kun kenkiä tarvittiin, tanssikengät jäi käyttämättä, samoin hienot hameet, kun en kehannu sandaaleita pitää niitten kanssa.

Vain yhtenä iltana olin paremmissa kuteissa, kun ei tarvinnu kävellä, oli nimittäin omassa hotellissa turkkilainen ilta:)

Nämä ei ollu mun kengät, mutta oliskohan noilla tullu rakkuloita?:D

Kevätkesää, kukat jo kukki komeasti

Eka iltana olimme omassa hotellin allasbaarissa laulaen karaokea, kuinkas muuten:D

Hotellin allas

Rantatie, satama ja taustalla Kale-kukkula

Alanyan kauneutta puistoineen

 

Sunnuntaina lähdimme kävellen tutustumaan kaupunkiin, oli hieno ilima ja kyllä kaupunki oli 12 v:ssa muuttunut.

Ataturkin patsas oli entisellä paikalla, ja jotain tutunomaista oli rannalla, mutta muuten oli uutta. 

Tie puistoon

Upea puisto

Romantiikkaa:)

Syreenit kukki

Orvokit kukki

Ja monet muut kukat

Baareja/ravintoloita

Baareja, hotelleja ja pieniä kauppoja oli vieri vieressä, niinkuin ennenkin. Kaikesta huomasi, että kaupunki on suomalaisten suosima, siellä oli monen monta baaria/ravintolaa suomalaisilla nimillä, vaikka omistaja olikin turkkilainen, ehkä kumppani tai tuttu oli suomalainen.

Myös karaoken olivat huomanneet lisäävän asiakkaita. Siellähän saa esittää vaikka netistä imuroituja kipaleita tai kotikaraokeita, ei ole niitä teosto- ym.lupamaksuja niinkuin täällä.

Suomessahan pitää olla ammattilevyt julkisissa paikoissa ja yksi levy täällä maksaa n.300 €, kotilevyn saa 20-30 €:lla ja nettilaulamisia ei täällä saa julkisesti harrastaa lainkaan.

Ensimmäinen paikka oli Tanssiravintola Maininki, oli hieno iso paikka, mutta ei asiakkaita, laululistan antoi, mutta ei sinä iltana ollu karaokevetäjää, eikä orkesteria, joten joimme yhdet rakit ja palasimme hotellille päin. 

Aika lähellä hotellia huomasin Sepon Baarin, joka oli vasta laittamassa ravintolaa kuntoon ja sanoi, että huomenna avataan, kun tulee Kuopiosta yhtiökumppani, jolla on karaokelaitteet mukana. 

Tämä aika siellä oli siis vielä kevättä ja turistikausi vasta alkamassa.

Muita baareja suomalaisnimillä oli Tepon baari (toisella nimellä Marco Polo restaurant), Aleksin baari, Topin baari, Kippis Baari ja Heikin Baari, joka tais olla tällä kertaa suosituin, siellä oli paras lauluvalikoima, mutta emme tykänneet jäädä sinne ruokailemaan, kun se oli niin täynnä suomalaisia. Niitähän näemme täälläkin.

Emme käyneet ihan kaikissa näissä, mutta aika monessa käytiin laulamassa pari kolme laulua ja jatkoimme aina matkaa. Tepon baarissa söimme yhtenä iltana, se oli pieni mukava paikka, mutta karaoke oli kuin kotona laulais läppäristä:D

Kumpikin lauloi yhden laulun, tämä mun ystävättäreni ei laula, mutta puhuu turkkia, joten meillä oli hyvä tulkki ja opas omasta takaa ja hauskaa oli.

Tanssiravintola Maininki

Heikin Baari

Sepon Baari

Näkymä parvekkeeltamme oikealle, Kale-kukkula ja jos tarkkaan katsoo, niin pitäisi näkyä laivarantaakin

Kaupungissa oli myös mahtavia puistoja, hyvät tuntomerkit, ettei eksynyt, nimittäin meri toisella suunnalla ja Taurus-vuorijono toisella, sekä Kale-kukkula, joka oli hyvä maamerkki, nimittäin kukkula jäi hotellin ja keskustan väliin, siitä sai ilmansuunnan, mihin suuntaan piti taivaltaa.

Näkymä parvekkeelta (5 kerros) vuorten suuntaan

Näkymä parvekkeelta, vuoret ihan vasemmalla

Yhtenä päivänä oli ukonilma ja satoi koko päivän ja hiukan seuraavanakin päivänä. Hyvää teki kuivaan maahan.

Täyden kuun aikaan

Edelleen parvekkeelta

Hotellimme oli siisti, siivooja kävi joka päivä ja liinavaatteet vaihdettiin useampaan kertaan ja aseteltiin kauniisti ja joka kerta erilailla:)

Pidin myös hotellimme väreistä, lämmintä punaruskeaa sävyä. Parvekkeella sivustoilla oli sinertävä valo, oli helppo tunnistaa pimeällä oma hotelli.

Tässäpä pieni alkukatselmus matkakertomukseeni, aika paljon karaokea, mutta sitähän siellä oli yllättävän paljon.

Ensi viikolla kerron enempi varsinaisista reissuista ym. Emme siis aina olleet laulamassa, päinvastoin. 

Ekana päivänä kävin altaalla uimassa, jossa oli aika viileä vesi, eikä montaa uijaa, vaikka aurinkoa ottivatkin. Minä olin meistä ainoa, joka uskalsi uida:D

Hieno traktori, parvekenäkymä:D

Kleopatraranta, kerran kävin täällä uimassa.Vesi oli lämpimämpää kuin hotellin altaassa

Näitä keltaisia kukkivia puita/pensaita oli paljon

Puistot olivat kauniita.